United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ulos hänen pitää, ulos heti paikalla! JANNE. Ei, Laura, muista, että hän on äitini! Hän on ollut ankara meitä kohtaan, mutta olemmehan sen ansainneet, ja jos hän olisikin rangaissut meitä kymmenen kertaa kovemmin, niin hän on sittenkin äitini. ANNA. Janne! Tuo sana korvaa kaikki sinun tyhmyytesi, ja, Herra paratkoon, tyhmä sinä oletkin ollut aika lailla.
Astuimmehan esiin, Jumala paratkoon, parhaina pokkoina siinä ankarassa prosessissa, jonka Koivulan Kaisa nosti lapsen elatuksesta. Ainapa muistan vielä kuinka huudettiin: »Juhani Juhanin poika Jukola ja hänen nuorempi veljensä Timoteeus!» JUHANI. Timo vaikene, vaikene paikalla kuin myyränpoikanen. Niin, Mäkelä, asia on sitä laatua, juuri niinkuin sanon.
Häh?" puhkesi Katru puhumaan, ikäänkuin peläten, ett'ei hänen puheellansa ole ollut vielä tähän anti täyttä vaikutusta. "Ne ovat kaikki pahoja tietoja, mitä olet Ainasta saanut tietoosi. Laulut semmoiset, joita olet hänen kuullut laulavan, eivät ole koskaan pätö ihmisen työtä. Se on ihmisraukkain sivistyksen merkkejä, josta he Jumala paratkoon niin paljon nykyaikana puhuvat.
Molemmat katselivat sairasta hetkisen aikaa lausumatta kumpikaan sanaakaan. Jo tässä maailmassa muutamat kovan kokevat, puuttui vihdoin talonemäntä puheeseen. Niin sanokaa te! Ei Jumal' paratkoon täällä onnenpaloja samalla mitalla jaeta! Eipä vaan. Koetti kai hänkin vaimoparka ahkeralla työllä elättää itsensä ja lapsensa.
Asiamies hyvin mielellään ajoi mukavissa vaunuissa ja hyvin mielellään puhui kuunteleville korville. Nyt nämä molemmat ehdot olivat täytetyt ja asiamies oli oikein hyvillänsä. Oikeastaan tämä kaupunki on oikea hiiren-läpi; vaan hiukan vaihetusta pääkaupungin elämästä voi olla sekin hyvä. Naiset käyvät laatuun ja Jumala paratkoon, tyttö-raiskoilla ei ole monta, jotka heitä huvittaisivat!
Jumala paratkoon, sen on hän äidiltään perinyt; kreivitär vainaja oli tuollainen, joka näki unia selvällä päivällä; taisi näkyjäkin nähdä, luulen ma. Lempo semmoista väkeä, en minä heitä jaksa ymmärtää. Pekka, huudahti kreivi Bernhard, jonka ajatukset yht'äkkiä olivat joutuneet toiselle tolalle, sano minulle, mitä juttuja ne ovat, joita täällä kerrotaan isäni kuparisormuksesta?
Omfalen vanhan isän imartelija, rakkaudesta tyttäreen valehtelemaan pakotettuna. Miten usein sattuisikaan semmoisia hetkiä kuin äsken! kuinka usein täytyisi minun kieltää herrani ja mestarini: totuuden! Urho en ole koskaan ollut, Jumala paratkoon! mutta edellinen elämäni oli kuitenkin sankarillinen näiden viime viikkojen toimettomuuteen verraten.
Neiti Hemmer esimerkiksi on hyvin miellyttävä ja hyvä tyttö, eikä sinun tarvitse pelätä että hän keikailemisella koettaa solmia heikkoa sydän parkaasi." "Ei, herra paratkoon, sen kyllä uskon. Siltä hän näyttikin." Molemmat herrat erosivat kadunkulmassa ja nyökäyttivät päätään toisilleen hyvästiksi. Kevätaamu oli kirkas ja lämmin.
Käsi kädessä istuivat he toisensa vieressä; länteen lähtevän auringon viimeiset säteet loistivat armaasti akkunasta tupaan, ja äiti sekä tytär saivat ylhäältä sen rauhan, jota maailma ei voi antaa mutta paratkoon Jumala, ei suinkaan kauaksi. Pian Annan pois lähdön perästä tuli Jaakko kotiin.
Minä en enää ole mikään lukiolainen, herra Barrus, en lapsi, vaan vannonut soturi vänrikki Bartholdus Simonis! Jöns Barrus. No Jumala paratkoon, mitä kuulen! Onko mailma peräti väärin puolin? Kyllä tuo Burmeister jalo sotilas on sitä ei käy kieltäminen ja kyllä sotilaita tähän aikaan tarvitaan, mutta emme ilman pappeja kuitenkaan voi tulla toimeen!