Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja sellainen ihminen menee vaikka neulan silmän lävitse kameelin selässä, saadakseen mitä himoaa. Saattaa niin olla mutta rientäkäämme, ettemme tule myöhään, kehoitti isäni. Riennetään! En tosiaan tiedä, nauranko vai itkenkö itseäni ja ihmisiä; kaikki on turhuus ja hengen vaiva. Niin on, paratkoon.
"Siellä ovat, missä sinun isäsikin; vanhukset ovat kuolleet, Herra paratkoon! Ja Katri ja Heikki ovat Mangskogissa; me olemme kahden." "Niin mekin. Meidän täytyy liittyä yhteen", sanoi tyttö arvelematta. "Saammehan kuulla, jahka Antti tulee", sanoi Pekka katsoen ulos ikkunaluukusta. Siellä näkyi Vappu tulevan lypsinrainta kainalossa. Hän meni navettaan.
Jumala paratkoon, ihminen on viheliäinen. Minusta näyttää toisinaan siltä kuin olisi kaikki käynyt minulle hyvin niin kauan kuin medaljonki oli hallussani. Juuri vähää ennen olimme voittaneet venäläiset Holofzinin luona sielläkö siis onneni aurinko laski? Aina siitä asti ovat vastoinkäymiset minua seuranneet.
Mutta mitä sinä sanoisit, Siiri, jos minä olisin tullut tänne puhumaan sinulle hiukan järkeä? Ei, armas Agnes, sitä en voi uskoa. AGNES. Sinä et ehkä pidä järki-saarnoista? SIIRI. En, minä inhoan niitä! Heti kun olimme menneet naimisiin, piti Tuurenkin »puhua järkeä», herra paratkoon. Mutta minä kyllä pian vieroitin hänet siitä viasta. AGNES. Kuinka sinä menettelit?
Mitä sinulle sitten tapahtuu, sitä emme me voi estää, Jumala paratkoon! Kamala oli se tie, jota heidän oli tällä kertaa kulkeminen, ja Benedikt, joka oli mainio ja rohkea opas, sanoi itse ett'ei hän koskaan ollut tehnyt vaikeampaa vuorimatkaa. He puhuivat vähän, sillä he taistelivat lakkaamatta elämästä eivätkä uskaltaneet katsoa oikealle eikä vasemmalle. Se oli raskas työ.
Kukin kohdastansa alkoi tutkia sydäntänsä saadaksensa selville, missä kohden hän oli rikkonut. "Kyllä maar oli Katri oikeassa", arveli rouva Malm muista erotessaan, "en ainakaan minä, Jumala paratkoon, ole lapsiani hoitanut ja pitänyt heistä niin paljon huolta, kuin olisi tarvinnut." Ja tähän huoahti rouva Modin: "Niin, itsekukin meistä tunnustaa kyllä heikkoutensa ja huolimattomuutensa!"
JUHANI. Kitanne kiinni, ja paikalla! Jumalaa minun tähteni rukoilla, nuhdella minua kuin laimeasilmäinen pappi, se ei käy kuntoon. Sillä minulla on juuri tarpeeksi järkeä, vaikken olekkaan vallan paljasta viisautta kuin esimerkiksi tuo meidän Aapomme. AAPO. Jumala paratkoon! enhän ole tarpeeksikaan viisas. JUHANI. Paljasta viisautta, paljasta viisautta!
"Mutta mutta Gunhild kulta, sinä sinä harjaat niin kovasti." "Kovastiko?" "Niin, kirvelee niin kauheasti." "Tuskinhan koskenkaan teihin." "Tämä tämä on kauheata. Ai, selkääni ai ai, minä olen tulessa!" "Sitä en ymmärrä." "Jotakin mahtaa olla harjassa." "No, Jumala paratkoon!" "Mitäs on, Gunhild?" "Maneeteja harjassa, rouva hyvä, pitkiä rihmoja.
Sodan aikana ovat, paratkoon Jumala, ystävät ja viholliset siinä suhteessa samanlaiset: molemmat tahtovat, kumpikaan ei tuo, ja mistä he läpi kulkevat, siihen jäävät harmaat jäljet. Sotamiehen-otto, sodan hirmu ja murhe olivat myös Männikön kylään tulleet vieraiksi ja tuottivat köyhälle rahvaalle paljon kärsimyksiä.
PASTORI. Ennen aikaan, kun olivat vielä valistumattomia. Mitä niistä enää puhuu. ELISABETH. Onko takeita siitä, ettei vielä tänäkin päivänä käy samoin? PASTORI. Eikös vain? Ennen ehkä menivät liian pitkälle joskus, mutta No, niin! Kaikessa tapauksessa niillä ihmisillä oli palavaa intoa, ja sitä, Jumala paratkoon, ei sovi sanoa monesta meidän veltostuneessa aikakaudessamme.
Päivän Sana
Muut Etsivät