United States or Gibraltar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eläköön Burmeister, joka kaikki meille hyvin toimittaa! Mutta saakeli soikoon eikö minun ole jano! Kömpelö olin, kun en linnasta lähteissäni ottanut haarikallista olutta myötäni! Bartholdus Simonis. Mutta uutiset selitä selvemmin! Kaarle Olavi. Kuule siis paksupää, asinus et asinarius, niinkuin tuon siunatun maisteri Alcmannuksen kaunis tapa oli puhutella minua. Kuule ja iloitse!
Ystäväni! Burmeister. Hän. Oi surun surua! Kaikki lukiolaisvänrikit. Hän! Burmeister. Niinkuin mullan mato mielukkaasti hakee parhaan marjan, sen suuremmasta hekkumasta nauttiaksensa, niin tekee ryöstöretkillänsä kuolemakin! Vaan kuka olet sinä murhettiva nuorukainen? Lohduttaakseni sinua muistutan, ett' oli ystäväsi matka loistava, jos lyhytkin! Vaan kummaa! Tuo tukka tuuhea!
Amalia kulta! Anna minulle yks' seppele! Oi armaani! kuinka vaalea on otsasi ja kylmä! Suo minun tehdä tämä rakkauden osoitus sinulle suo särjettyjen kukkain toinen toisiaan suudella! Ja nyt jäähyväiseksi yksi suudelma! ensimmäinen ja viimeinen! Burmeister. Yksi vaate vielä puuttuu tuohon kauniin kuolinpukuun. Se ei saa siinä puuttua!
Tietävät kaikki kertoa, ettäs tänään taistelit kuin sankari ja että Burmeister erittäin kiitti sinua! Kaarle Olavi. Ensin kiitettyänsä sinua. Niin tietäkööt vaan, mutta minä tiedän, että naisten aivoja särkee, kun näkevät sodassa haavoitetun nuorukaisen ja siteet varastavat heidän sydämensä. Bartholdus Simonis. Lähde jo houru! Kaarle Olavi. Lähden kyllä, mutta parempi onni toisella kertaa!
Niin.... Itku, murhe ne olkoot iloni ja lohdutukseni nyt tästälähin, naimatonna leskenä kuin astelen siks' että haudan rauha toivottu mun sulkee rauhaan rajattomaan! Oi että olisi se hetki läsnä! Burmeister. Vaan tyttö, sinulla myös ompi syytä sulhaisestas kerskata! Ei hän kehnoa tietä mennyt hautahan, vaan sankartietä ikimuistettavaa!
Hän ottaa, tuo kunnon Burmeister, kaikki lukiolais-vänrikit kanssansa, pait Ericin, joka jää linnaa ja kaupunkia suojelemaan... Bartholdus Simonis. Lähteä Wiipurista! Nyt ennenkuin olen päässyt Annan salaisuuden perille. Se on mahdotointa! Kaarle Olavi. Mutta sinä et iloitse, vaikka julistin sinulle näin ylen suloisen sanoman! Voisipa luulla, ettäs pelkäät mennä vihollisia vastaan!
En sellaista ennen ole nähnyt miehen omaisuutena! Ken olet? Vastaa! Pormestarin Anna! Anna. Niin olen.... Burmeister. Mi salaisuus on tämä! Anna. Herra evesti! Surullinen ja katkera kertomus olisi minulla kerrottavana se koskee minua ja minun onneni kohtaloita.
Näin voivat he saada korvauksen niistä seppeleistä, jotka odottivat heitä opin tiellä opin juhlasalissa. Annatteko suostumuksenne tähän esitykseeni? Kaikki Naiset. Annamme! Amalia. Ja toivomme, että he kaikki palajavat hengissä! Burmeister. Sitä sopii toivoa, vaan sitä ei tiedä. Kuinka onkin; muiston seppelöitsemän turpeen alla on hyvä maata ja rauhallista levätä! Edelliset ja Bartholdus Simonis.
Täydellisesti luotan teihin. Sinä et saa jäädä kukkaisitta, Bartholdus! Bartholdus Simonis. Kiitos hyvänsuovaisuudestasi Amalia! Mutta yksi sananen. Pidä vaari Annasta! Hän onneton on kovin eksynyt ja erhettynyt! Varoita häntä minun puolestani!... Tämän lasken sydämellesi... Burmeister.
Kohta sinun mentyäsi linnasta tuli sinne vaahtisen ruunan seljässä kulkenut kuriiri, joka ilmoitti että vihollinen on saapunut Raudun kirkolle taikka johonkin sinnepäin. Kohta päätti Burmeister, että hän, sinä ja minä ja joukko muitakin kelpomiehiä ipse, tu, ego et alii celeberrimi viri niin, että me lähdemme sinne antamaan vihollisille vähän tupakan-tulta.