United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Anna. Herra Jumala! sinä kaaduit... "Sotabanérimme vaipuu maahan! Pelastakaa kallis banérimme!" huusi evesti Burmeister. Nämä hänen sanansa minäkin kuulin ja ne herättivät, sytyttivät uudesti hengen rinnassani... Jo oli ystäväni Olavi ottamaisillansa sotalipun kädestäni... Silloin nousin jälleen jaloilleni ja huusin kuin hullu: "En minä jätä rakasta lippuani toisille! Eteenpäin Suomalaiset!

Mutta vähän karvasta sisällisesti, ymmärrättekö?" "Vai niin, evesti Kullneff!" sanoi tohtori. "Tässä saatte pulloni. Mutta jos jätätte vähän jälelle, kiitän teitä." Kullneff otti vastaan tarjotun pullon, joi siitä aika ryypyn ja viittasi eräälle kasakille, joka heitti viitan hänen päällensä. Sen perästä nukkui hän aivan levollisesti kärsiväin ja kuolevain kumppaniensa keskelle.

Maaliskuussa v. 1788 lähti evesti Rufus Putnam, kotoisin Massachusettsista, hyvin varustetun siirtolaisjoukon etupäässä asuttamaan Ohion luoteis-puolella olevia hedelmällisiä maita, joista jo ensimäinen kongressi oli muodostanut suuren territorion.

Bartholdus Simonis. Pappi! Pappia ei minusta konsanaan synny, siksi en sovi ja kirjat olen nyt heittänyt ikuisiksi ajoiksi. En kirjoissa löytänyt sitä nestettä, jota mieleni himosi eivätkä kirjalliset viisaudet viihdyttäneet aaltoilevaa sydäntäni! Itse evesti Burmeister antoi sen minulle.

En sellaista ennen ole nähnyt miehen omaisuutena! Ken olet? Vastaa! Pormestarin Anna! Anna. Niin olen.... Burmeister. Mi salaisuus on tämä! Anna. Herra evesti! Surullinen ja katkera kertomus olisi minulla kerrottavana se koskee minua ja minun onneni kohtaloita.

Minä olen valinnut teidän sitä kantamaan, Ottakaa se vastaan! Näin nuorissa käsissä kuin nyt on se tuskin milloinkaan ennen ollut, vaan niinkuin toivon ei myöskään paremmissa! Mutta vahvistakaa kuitenkin kunnian sanallanne, ett'ette petä luottamustani, joka teidän turvaanne uskoi kaiken Suomen kansan kalliimman tavaran sen puhtaan ja saastumattoman sota-banérin. Herra evesti!

Antakaa minullekin yksi kukka yksi ainoa! Toden todella vanha, harmaapää soturi kadehtii tänä hetkenä noita nuoria vänrikeitä ja soisi vielä olevansa yhtä nuori kuin hekin! Selvästi vielä muistan sen ajan, koska minun ei tarvinnut pyytää kukkaista sotaan lähteissäni! Saanko luvan herra evesti! Burmeister. Saat toki ja kernaasti saatkin! Mutta saanko minä luvan vielä kerran olla nuori!

Mutta minun täytyy myöskin mainita, että muutamat parhaista upsiereistamme, ja niitten joukossa evestimmekään, ei salli heitä herjata. Evesti piti joku päivä sitten aika nuhdesaarnan muutamille nuorille vänrikeille, jotka olivat tehneet pilkkaa kersantista, joka oli metodista.

"Muutamat nuorista upsiereista," lopetti Jack, "lähtivät tiehensä varsin häpeissään, sillä viime kahakassa ei ollut juuri helppo löytää upsieria, joka oli tarpeeksi selkeä voidaksensa osastoansa johdattaa. Me tiedämme kaikki, että evestimme ei ole leikin mies." "Minua iloittaa, että Jackilla on tuommoinen evesti," sanoi isäni.

Voisinko olla innostumatta, armas kaunis serkkuseni. Amalia. Hyi Kaarle! Mitä sinä teet! Kaarle Olavi. Sen kuin tein tein innostuksessani! Suo siis minulle anteeksi armas serkkuni! Kuuletko soitantoa? Amalia. Miks'en kuulisi.. Ovatpa minulla varsinkin hyvät korvat! Ja pienet ja kauniit kuin purppura simpukat! Mutta tuo soitto julistaa, että evesti Burmeister on lähtenyt linnasta.