Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
En tavannut ketään, jonka haltuun olisin uskaltanut antaa salaisuuteni, ja aika kiiruhtaa... Burmeister. Vänrikki Simonis! Levottomuudella olen odottanut teitä. Bartholdus Simonis. Teidän palvelukseksenne kunnioitettava herra evesti! Vänrikki Simonis! Katselkaa tuota lippua vähän tarkemmin! Se on kallis, jalo jäännös menneistä ajoista!
Burmeister kääntyi ja kysäsi, mikä hätänä. Minä katsahdin ylös ja sanoin: Teroitanpahan miekkaani kuninkaani hyväksi, armollinen pormestari. Ihan oikein, vastasi se urhoollinen herra; minä kyllä tiedän, että sitä käytät kunnialla. Lagerkranz ällistyi, sen arvaatte, mutta minä en viitsinyt katsoakaan häneen.» Jaakon silmistä loisti riemu ja hän sanoi iloisesti: »Minä teen teille kunniaa, kumppani!
Voisinko olla innostumatta, armas kaunis serkkuseni. Amalia. Hyi Kaarle! Mitä sinä teet! Kaarle Olavi. Sen kuin tein tein innostuksessani! Suo siis minulle anteeksi armas serkkuni! Kuuletko soitantoa? Amalia. Miks'en kuulisi.. Ovatpa minulla varsinkin hyvät korvat! Ja pienet ja kauniit kuin purppura simpukat! Mutta tuo soitto julistaa, että evesti Burmeister on lähtenyt linnasta.
Anna. Herra Jumala! sinä kaaduit... "Sotabanérimme vaipuu maahan! Pelastakaa kallis banérimme!" huusi evesti Burmeister. Nämä hänen sanansa minäkin kuulin ja ne herättivät, sytyttivät uudesti hengen rinnassani... Jo oli ystäväni Olavi ottamaisillansa sotalipun kädestäni... Silloin nousin jälleen jaloilleni ja huusin kuin hullu: "En minä jätä rakasta lippuani toisille! Eteenpäin Suomalaiset!
Minä en enää ole mikään lukiolainen, herra Barrus, en lapsi, vaan vannonut soturi vänrikki Bartholdus Simonis! Jöns Barrus. No Jumala paratkoon, mitä kuulen! Onko mailma peräti väärin puolin? Kyllä tuo Burmeister jalo sotilas on sitä ei käy kieltäminen ja kyllä sotilaita tähän aikaan tarvitaan, mutta emme ilman pappeja kuitenkaan voi tulla toimeen!
Evesti Burmeister onkin sen taapikuntansa kanssa sangen tyytyväinen ja sentähden tahtoo hän nyt julistaa tämän tyytyväisyytensä teille, rehelliset Wiipurilaiset, sillä teidän keskellänne on tuo nuoriso noussut, kasvannut ja teidän keskuudestanne lähtenyt minun ja isänmaan palvelukseen!
Lähes 20,000 miestä koottiin ja vietiin Puolan sotaan, ja kun venäläinen hyökkäsi Suomeen, ei meillä ollut täällä enempää turvaa kuin kärpäsellä paljaalla pöydällä. Mutta Burmeister, joka silloin oli pormestarina Viipurissa, ei antautunut ensi hädässä. Hän sai vanhat ja nuoret liikkeelle.
Viime sanoja sanoessansa on hänen hattunsa pudonnut ja hänen tuuheat hiuksensa putoovat vapaina alas hänen olkapäillensä. Sotureita vasemmalta. Kaksi heistä nostavat pois Gerbertin. Vähän kolinaa muurien sisäpuolella. Burmeister ja hänen taapinsa tulee portista. Edelliset ja tulleet. Burmeister.
Me kokoonnuimme joka mies laajalti, pitkiltä matkoilta, ja moni parraton, punaposkinen koulupoika taisteli silloin Viipurin muureilla kuin ärsytetty karhu. Moni kalpeni myöskin ainiaaksi, mutta yhtään vihollista ei päässyt kaupunkiin, sen voin todistaa. Olin minä mukana myöskin Raudun kirkolla. Burmeister meitä johti.
Bartholdus Simonis. Pappi! Pappia ei minusta konsanaan synny, siksi en sovi ja kirjat olen nyt heittänyt ikuisiksi ajoiksi. En kirjoissa löytänyt sitä nestettä, jota mieleni himosi eivätkä kirjalliset viisaudet viihdyttäneet aaltoilevaa sydäntäni! Itse evesti Burmeister antoi sen minulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät