United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tälle seurakunnalle on Paavali kirjoittanut yhden syvällisimpiä kirjeitänsä, jossa hän tuo ilmi jumalallisen armon täydellisyyden ja salaisuuden. Sen vanhimmille hän kerran Mileetoksessa matkallansa Jerusalemiin puhui ne kauniit, sydämmelliset jäähyväissanat, jotka vieläkin saamme lukea Ap. T. 20 luvussa.
"Tiedättekö ja voitteko antaa meille selvää, mikä tämän salaisuuden lunnas-sana on?" "Sanokaa meille suoraan ja rehellisesti koko totuus, niin me voimme rauhottua." "Meidän täytyy saada tietää, oletteko te 'situationen vuxen', esittäkää siis peittelemättä ajatuksenne, sanokaa suoraan koko totuus, se yksin voi rauhottaa ihmisiä tällä hetkellä!
Viimeinkin mahtoi poika arvata syntyperänsä salaisuuden, taikkapa lienee joku sen hänelle ilmoittanut. Ja vastahakoisuus minun rehelliseen ammattiini, jota tuossa ylpeässä Vuorelais-heitukassa aina oli ollut, rupesi nyt näyttämään itseänsä julkisesti.
Sitä vastoin toiset matkustajat, erittäinkin naispuoleen kuuluvat, heihin hyvin mielistyvät, koska ne mukamas ovat alinomaisia muistomerkkiä siitä tosi asiasta, että naiset voivat kätkeä salaisuuden. Muhamed Abu Alahmar. Alhambran perustaja.
Ett'ei kaikki katselisi Pyhää Herran palvelusta, Asunnoita astaitsisi Juuri korkean Jumalan, Seinä silkkinen etehen Pantu puolipurppurainen: Salaisuuden suuren kätki, Ett'ei ollut vielä ilmei, Avoi portti autuuden. Vaan koska Jumala kärsi Kovan kuoleman käsissä, Seinä silkkinen surusta, Esirippu itsestänsä Kahtia keskeltä repesi; Pyhä paikka paljahana, Ovi autuuden avoinna.
Joita minä rakastan! virkahti Maria äkkiä ilostuneena. Adolf, jos minua äsken painanut horros on kuoleman enne, niin tahdon elämäni lopulla, ennenkun astun yli iankaikkisuuden rajan, ilmaista sinulle sydämeni salaisuuden. Minä en rakasta ketään, en ketään, niin paljon kuin sinua. Kuolema ei minua pelota, kun sinä minua seuraat.
"Te olette oikeassa, minun pahat uutiseni ovat uutisia hänestä". "Hän on saanut ilmi salaisuuden meidän paostamme guillotinin kidasta ?" "Ei hänellä ei ole aavistustakaan siitä. Hän luulee niinkuin hänen äitinsä, niinkuin jokainen luulee teidän tulleenne mestatuiksi päivänä sen jälkeen kun Vallankumous-oikeus tuomitsi teidät kuolemaan".
Ja nyt näyttäkää taaskin minulle otsanne kirkkaana, markisinna. Te tiedätte minun sitä tarvitsevan, ollaksseni tyytyväinen." "Armahin herrani! Te olette erinomaisesti armollinen!" huusi markisinna ja hymyili viehättävästi. "Mutta kiitokseksi siitä tahdon minä ilmoittaa Teidän Majesteetillenne salaisuuden. Teidän Majesteettinne saapi varmaan hauskaa tänä ehtoona.
Mutta eräänä iltana tuli kuin itsestään hänen huuliltaan lause, joka paljasti hänen levottomuutensa salaisuuden: "Voi, kuinka tahtoisin nähdä merta!"
Villon melkein vasten tahtoansa lausui. "Kuinka! tiedätte siis?" "En! olen vaan nähnyt." "No niin! ... saatte kuulla kaikki ... sillä Diesbach'kaan ei enää ole hengissä... Jos kuolisin, täytyy ainakin jonkun hänelle kaikki kertoa, että hän tulisi edes haudalleni rukoilemaan!... En tunne teitä, mutta kannattehan tekin rautasormusta ja taidatte siis kätkeä salaisuuden.