United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Salaisesti jaetaan kuitenkin hänen kirjeitänsä meidän joukossamme, ja moni meistä tietää, että hän on tallella jossakin paikassa lähellä meitä. Marraskuulta. Gottfried on juuri tuonut minulle Lutherin kirjeen Mainzin arkki-piispalle. Se ainakin näyttää anekauppiaille, että he ovat herättäneet nukkuvan leijonan.
Molemmat morsiamet rupesivat riemulla lukemaan kirjeitänsä ja minä katselin sanomalehtiä. Yhdessä näistä luin: »Koleraan kuolleiden luku lisääntyy huolestuttavasti sekä sotilas- että siviilisairashuoneissa. Tauti on huomattu oikeaksi *cholera asiaticaksi*. Lujiin toimenpiteisiin on ryhdytty taudin levenemisen estämiseksi.»
Mutta arvaanhan minä, että tekin olette kuulleet tuon tyhjän jutun, että minä muka ja perimies Olsen olemme kihloissa. Olsen mainitsi sen minulle juur'ikään; mutta se unhottui peljästyksessäni." "Ei minun olekaan tarvinnut mitään kuulla, näinhän ihan omilla silmilläni " "Ettäkö minä annoin hänelle kirjeen?" "Niin juuri." "Kuljettavatkohan sitte rakastavaiset itse kirjeitänsä?
Hänen emäntänsä oli ylhäällä, sanoi hän, ja Miss Dartle oli hänen luonansa. Mitä sanomaa hän saisi viedä ylikerrokseen? Sen entinen hauska, asuttu muoto oli mennyt, ja akkunan luukut olivat puoleksi suljetut. Harppua ei oltu koskettu moneen, moneen päivään. Steerforth'in kuva hänen pojan-ijältänsä riippui seinässä. Se pikku kaappi, jossa äiti oli pitänyt hänen kirjeitänsä, oli myöskin huoneessa.
"Se onkin ollut pelkkää totta, herra tohtori... Alussa saapui muutama kerta rahaa muualta, vaan minä en ymmärrä senkaltaisia asioita ja kun armollinen rouva lakkasi itse kirjoittamasta kirjeitänsä, ei enää ainoatakaan groschenia saatu ulkomaailmasta. Tohtori selitti minulle nyt vasta, että pienet painetut paperit ovat poisleikattavat ja lähetettävät pankkiin, joka niistä maksaa korkoa."
"Ja pieni Maija pannaan myös kouluun," lisäsi Anna-Leena, "ettei hänen tarvitse ympäri pitäjästä juoksennella kirjeitänsä luettamassa, niinkuin minun täytyi tehdä." Niin kosi ja niin eli Kaaperi Meriläinen onnellisempana kuin moni koreammasti kosinut, sillä hän rakasti Anna-Leenaansa ja perhettänsä, niinkuin Jumalan sana käskee.
Hän tahtoi saada tietää ja löytää Paulet'n. Eikö hän sanonut mitään lähtiessään? Ei mitään. He livistivät täältä tiehensä, ettei heidän tarvitsisi maksaa. Mutta varmaankin lähettää hän jonkun hakemaan täältä kirjeitänsä? Jopa minä ne heille antaisin! Ja sitäpaitsi ei hän niitä saanut kymmentäkään vuodessa. Yhden tässä vein hänelle paria päivää ennen kuin lähtivät.
Kuulehan nyt, rakas lapsi, kuinka minä olen ajatellut asiaa ja hän alkoi lukea kirjeitänsä.
Upseeri vakuutti ja nuori rouva pysyi uskollisesti, järkähtämättä lupauksessaan kokonaista kolme kuukautta; sitte tuli hänen kirjeitänsä harvemmasti; puolen vuoden kuluttua, ei enää tullut riviäkään. Kuusi vuotta kului. Sitte tuli uros takaisin siihen kaupunkiin, missä entinen leikkikumppali asui. Hän haki ystävänsä asuntoa ja löysi sen.
Hän oli saanut oikeuden milloin vaan tahtoi tulla Sir Peterin kirjastoon, väliin valitsemaan kirjaa hänen ehdotuksestaan, väliin hänen kirjeitänsä sinetillä kiinnittämään sillä Sir Peter oli kiitollinen kaikkia kohtaan, jotka vapauttivat häntä erityisestä vaivasta ja väliin, etenkin tällä aikaa päivää, pyytämään häntä hänen tavalliselle kävelymatkallensa.