United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sitten teidän pitää tulla oppaakseni tyttärenne kammarin-ovelle ja puolustajakseni, kun sitten astun sisään hänelle tervehtimään hyvää päivää, ja kirkasta kuin suinkin aurinko koskaan voi suoda tälle kaupungille sekä tälle maakunnalle monta peninkulmaa ylt'ympäri". "Se ei ole hullumpia neuvoja, poikaseni", sanoi kunnon hanskuri. "Mitä sinä, mitä aiot sinä tehdä?
Käy sinä Capitoliin tuota tietä, Min' astun tätä. Paljaiks riisu patsaat, Jos peitetyt ne juhlakoristeill' on. MARULLUS. Tuo käykö päinsä? Nyt, tiedäthän, on Lupercali-juhla. FLAVIUS. Viis siitä! Patsait' älä peittää salli Caesarin voittomerkeillä. Nyt lähden Ja kaduilt' ajan roistokansan pois; Tee samoin sinä, missä parven huomaat.
"Onko tämä se mahdollisuus ja toivo, jota mainitsit, Jakob?" kysyi hän vapisevalla äänellä. "On." "Minä minun olisi enemmän mieleeni, jollei " arveli Scrooge. "Elleivät he tule", lausui haamu, "ei sinulla ole mitään toivoa välttää sitä tietä, jota minä paraikaa astun. Odota ensimäistä huomisaamuna, kun kello lyö yksi."
Taas tulee kamala sunnuntaipäivä ja minä astun ensimäisenä vanhaan penkkiin, niinkuin vartioittu vanki, joka viedään pakkotyöhön. Taas seuraa Miss Murdstone mustassa sametti-hameessa, joka näyttää siltä, kuin se olisi tehty paarivaatteesta, likeltä minua; sitten äitini; sitten hänen puolisonsa. Peggotty ei ole enää muassa, niinkuin ennen.
"Lääkäriä", vastasi sir Kenneth, "lasketaan aina sairaan vuoteelle estämättä". "Vaan minä en nyt tule lääkärinäkään", jatkoi El Hakim; "ja sentähden vielä kerran pyydän lupaa, ennenkuin telttasi alle astun." "Jokainen, joka tulee ystävänä", vastasi sir Kenneth, "ja semmoiseksi olet tähän saakka osottanut itseäsi, tapaa aina ystävänsä oven auki".
Ja minä Saan viimeksi sen tietää? Viimeks aiot Mua tervehtää, siks että kauimmin Ma povessani surus säilyttäisin! Pois, naiset, Lontooseen, pois, katsomaan Nyt Lontoon kuningasta murheessaan! Niin onko käypä, että, katse maassa, Bolingbroken saatoss astun voitokkaassa? Mies sinä, noista tuskan sanoistasi Kaikk' ymppipuut sun kuolkoot tarhassasi! PUUTARHURI. Voi, raukka!
Kun astun veneeseen, on kuin lähtisin pakoon, niinkuin pelkuri. Mutta kun tartun airoon, tulee taas tarve ponnistaa pois poistumisen vuoksi.
Ja kun minä sen muistan, muistan samalla, että vedin veneen maihin ja viskasin veden pois ja solmisin nuoran paaluun. Astun tupaan. Vaimoni vielä valvoo ja lukee. Missä olet ollut näin kauan? Tuolla vain. Saitko mitään? Sain vähän. Lumous on poissa. Mutta minä tiedän, että se huomenna palaa.
Joku nainen juoksee vastaan. »Onko se pappi?» »Tässä on!» »Myöhään tulitte!» »Onko hän kuollut?» »Ei ole vielä kuollut, mutta hourailee.» »Missä hän on?» »Porstuanpohjakamarissa.» Kiiruhdan sinne. Kuulen veisuuta pirtistä, mutta se taukoo juuri, kun astun porstuaan. Samassa rävähtää kamarin ovi auki, ja joku syöksyy minua vastaan. Sairas istuu sängyssä huutaen, voivottaen ja huitoen käsillään.
TAAVI. Onko teillä täällä kirjoitusneuvoja? AINA. Onhan niitä kamarissa. Astun kuin hiilten päällä täällä kotona. En tiedä minä hetkenä taikka kenenkä suusta saan kuulla sanoja, jotka veitsenä viiltelevät puhki sydämeni... Amerikassa saan rauhaa! Siellä unhotan kaikki entiset, unhotan hänetkin... Kymmenes kohtaus. TAAVI ja ELLI. Ah hän se onkin! Terve tulemastasi kotiseuduille, Taavi!