United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä synkästä pilvestä, joka nousi Kiteen pitäjän Haarajärven kylästä.
Kuinka voisivatkaan lapset, jotka kasvavat semmoisessa kaupungin-osassa, jotka aamusta iltaan saakka näkevät semmoisia kauheita asioita, joilla ei ole aavistustakaan perhe-elämästä, jotka enimmäkseen eivät käy mitään koulua, eivät näe eivätkä kuule mitään kristinopista ja siveellisyydestä, kuinka voisivatkaan sellaiset välttää pahetta?
Heillä ei ole aavistustakaan siitä aarteesta, minkä talonhaltija heidän häiritsemättömässä rauhassaan tuvan kurkihirren alla heille on varannut.
ANTTI. En. VALLESMANNI. Kuka teistä sen teki? ANTTI. Sitä en tiedä. VALLESMANNI. Miettikää tarkkaan. ANTTI. En tiedä. VALLESMANNI. Mutta sen tiesitte, että varastettuja ne olivat? MIKKO. Kuuntele, Topra! TOPRA-HEIKKI. Mitä, mitä? Josko Antti tiesi? Miks'et vastaa, pöllö? Eihän sinulla ollut aavistustakaan.
EEVA. Sitä ei saa antaa heille tiedoksi, ei aavistustakaan siitä. VARJAKKA. Silloinhan pääset heistä rauhaan. Minä jo eilen illalla sanoin Onnen herralle, että aion sinua kosia. EEVA. Voi, rakas Yrjö, minkä teit! Se oli suuri erehdys, jolla on pahat seuraukset. VARJAKKA. Mitkä pahat seuraukset? EEVA. En tiedä, mutta minua peloittaa. VARJAKKA. Mutta johan sinä olet aivan suunniltasi.
Sinussa oli minulle jotain synnynnäistä, salaperäistä sukulaisuutta, omaa pyhittämääni ja itselleni vuosien kaipauksella vihkimääni, ansaitsemaani etuoikeutettua. Olit minun siksi, että minulle sovit paremmin kuin kenellekään. Noilla toisilla tuossa ei ollut aavistustakaan oikeasta sinusta. Olit heille luultavasti vain yleensä soma tyttö.
Nimeksi kuuluvat melkein kaikki nämät ihmiset valtionkirkkoon, ja kauhea tosiasia the church of England'in alalla on se seikka, että se huolimattomuudessaan on mennyt niin pitkälle, että on sallinut niin mahtavan pakanuuden juurtua keskellä kristittyä kaupunkia, ett'ei meillä siitä ole aavistustakaan.
Hän osottautui mielipiteiltänsä vanhan kansan mieheksi. Hän uskoi voivansa aivan varmasti elää ainoastaan leivästä, etenkin voileivästä, ilman lukutaitoa, josta hänellä ei ollut aavistustakaan. Oudostuneena katsoi hän äitiinsä, veti sieraimensa antimet aivan asiaa mietiskelevän ja ajattelevan ja oudostelevan eleillä takaisin sieramiinsa ja oli ymmällä koko asiasta.
Mutta jos olemme heittäneet mereen »darwinistisen prinsiipin», ei meille enää jää aavistustakaan siitä, millä tavalla sitten elämänilmiöiden näennäinen tarkoitushakuisuus voidaan kausaalisesti käsittää. Tuloksemme kielteisyys ei kuitenkaan tee sitä arvottomaksi.
Hän pysyi yhtä hiljaisena, syvänä ja salaperäisenä. Mitä hän mahtoi miettiä sitten? Oikeastaan ei Johanneksella ollut siitä aavistustakaan. Aikoinaan hän oli luullut tuntevansa Liisan. Nyt, mitä enemmän hän itse muodostui takaisin omaksi maailmakseen, sitä enemmän täytyi hänen tunnustaa itselleen, että tuo toinen tuossa hänen vierellään oli uppo-outo ja vieras hänelle.