United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten kääntyi hän Köllisköön päin, päästi luita ja ytimiä karsivan kamalan naurun, puisti pulloaan ja sanoi: "Tässä on minun ainoa lohdutukseni ja apuni ja täällä" hän aukasi kaapin oven, josta näkyi useita täysiä pulloja "täällä on enemmän tätä lohdutuksen lientä". "Simo parka", sanoi Kölliskö, "sinulla ei ole parantumisen toivoa niin kauan, kuin sinä rakastat tuota kirottua nestettä.
Kapteinin arvo ei alentunut koskaan siitä, että hänen korviansa kuumennettiin latinan kieli-opilla. Minun alentui; mutta kapteini pysyi kapteinina ja sankarina, huolimatta mistään kieli-opeista mailmassa, oli kieli elävä tai kuollut. Tämä oli ainoa ja alinomainen lohdutukseni.
Lepatti silloin kuin haavanlehti tuo kuvankaunis kuninkaantytär. Kävi hän armaansa käteen ja piti sitä kauan kädessään. Eikö mikään, mikään mahti maailmassa, hän sanoi, voi sinua niistä pelastaa? Tuskin. Ne ovat ainoa lohdutukseni siellä alhaalla. Ainoa, sen jälkeen kun sinä menet pois minulta. Mutta jos minä en mene? Jos minä jään? Sinä olet jo mennyt. Sinä rakastat jo oikeaa ihmislasta.
Mikä nautinto ihmisen elämässä, kun hän voi sanoa: 'Minä annan sen teille! Noh niin, vihdoin viimein olen tilassa, joka oikeuttaa sen toivon, joka kahdeksantoista vuotta on ollut lohdutukseni, tukeni; ollut auringonsäde, joka aina loisti pimeyden läpi, kun kohtaloni oli mitä kolkoin; ollut sävel, joka on kohoittanut minua ylöspäin ikäänkuin leivon viserrys, kun ihmisten äänissä kuulin ainoastaan pilkkanaurua.
"'Te olette minun lohdutukseni, neitsy Brigitta, sanoi hän ja taputteli minua ystävällisesti, 'Jumala suokoon, että te muuttaisitte meille ja panisitte taloa vähän kuntoon ja minua hiukan opettaisitte. Mutta minä pudistelin päätäni ja pormestari uhkasi sormellaan. "'Ei saa houkutella toiselta hänen palveliaansa, Anna, muista että olet lakipiirissä.
Kuinka elävä lohdutus! Kuinka lempeä oppi! "Onko se totta? "Onko mies, joka tuolla ristillä taivuttaa päänsä kuolemantuskissa, onko hän Messias? "Onko hän mennyt taivaaseen ja hoitaako hän omiaan, kuten paimen, joka kaitsee lampaitaan? Mutta minä en kuulu hänen laumaansa. "Mirjamilla ei ole tuossa lohdutuksessa osaa. "Lohdutukseni on rakkauteni kaikkine tuskineen. Se on muuttunut sielukseni.
Ei, ei ole sitä minulle koko maan päällä. Astun siis Jumalan tuomio-istuimen eteen isäni, vaimoni ja lasteni kiroamana; minun nälkään kuolevaisten lasteni surkeat huudot estävät vielä kuolemassakin minusta viimeisen lohdutukseni!" "Rauhoitu, onneton ystävä parkani!" lohdutti häntä pappi. "Jumalalla on armoa ja apua kaikille, miks'ei sinullekin.
Hän viittasi iloisesti: »Katsokaas, lapset, tässä on ystäväni, josta olen puhunut ja jota olen ikävöinyt ja surrut. Tulkaas tänne! Rakastakaa häntä kaikki, kaikki! Rakastakaa minuakin!» Lapset lähestyivät ja Elina jatkoi, hyväillen vetäessään heitä yksitellen luoksensa: »Nämä ovat olleet minun lohdutukseni ja minun tulevaisuuteni sill'aikaa, kun sinä olit poissa.
Niiden rikkominen ei kalva omaatuntoani. ARO. Onhan se sinulle lohdutukseksi. TAAVI. Se onkin ainoa lohdutukseni. Mutta kaipaanpa täällä muuanta toistakin. Missä on poikanne? Enkö tiennyt, että hän pikku Taavia muistaisi! ARO. Poika pahanen nukkuu kehdossaan kamarissa. Eipä tuo paitaressu tiedä, että kaima setä on saapunut kotia. TAAVI. Lähtäänpäs häntä katsomaan.
CANZIO. Suurempa häntä; sillä tässä on murhattu armaampa äiti, joka kasvatti poikansa paremmin, paremmin kuin prinssin, ja sentähden... Mitä? No sentähden tulin suuremmaksi Neroa. VARRO. Sentähden palkitsit äitis näin ja sentähden ole kirottu lukemattomat kerrat. Niin, tuossa seisoo hän ja tirkistelee, mun ainoa hauskeeni ja lohdutukseni täällä. Nyt on Varro köyhä! Mihen käy hän käsiin?