United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän näytti olevan ylpeä siitä hyvästä päätöksestä, jonka hän oli tehnyt, ja kun hän pyysi, ettei hän luottaisi liiaksi omaan voimaansa, vaan muistaisi, mitä heidän opettajansa niin usein oli heille selittänyt, sanoi tämä nauraen, että tosin oli papin oikeus siitä saarnata, sillä olihan se hänen velvollisuutensa ja kuului hänen virkaansa, "mutta", lisäsi hän, "pappi ei tunne minua.
Jos hän olisi köyhä, vasta-alkava, nuori mies, niin en hetkeäkään muistaisi häntä, eikä varmaankaan äitini, tätini eikä kenkään muukaan meistä sitä tekisi. Mutta nyt tulevat kaikki nämät maalliset edut kysymykseen, ja myöntää täytyy, että ne ovat minut so'aisseet. Minä olen ymmärtämätöin, heikko ja kunnian himoinen.
Lapsuuden ajan iloiset muistot väikkyivät heidän ajatuksissaan, ja niin keveästi ja suruttomasti kuin tuomen kukat putoavat, livahti huokaus Elinan huulilta, kun hän sanoi: »Niin se oli silloin; nyt olet jo aika mies.» »Pitkä mies ja vanhempi kyllä, mutta en niin vanha, ett'en enää muistaisi sinun sisarellista hyvyyttäsi minua kohtaan.»
Ja kun se rouva oli luvannut Aapon kouluttaa. Tokohan Aappo sitten varakkaana virkamiehenä muistaisi köyhiä sukulaisiaan. Kunhan sitä sinne asti jaksaisi. Siihen usein kurki kuolee kuin suo sulaa. Hevonen hirnui liiterissä kimakasti. Niin, mistä saadaan nyt asunto? Mikä hilja hitainkin eteen tulee?
Osaathan sinä vastata, vakuutti Iida. Ei se mene aina oikein, väitti Aliina. Moni osaa paljon paremmin, vaikka eivät muuten muista läksyjään niin hyvästi. Mutta jos siinä on se esteenä, että sinä liika tarkasti seuraat läksyn sanoja, arveli Iida. Sittenhän en osaisi mitään vastata, jos en sanoja muistaisi, epäili Aliina. Eipä sitä tiedä, sanoi Iida.
»Ja kaiken ikäni perästäpäinkin», sanoi kreivitär heittäytyen pormestarin jalkojen juureen ja syleillen hänen polviaan. »Ei ole yhtäkään päivää kuluva, jona en teitä kunnioituksella ja rakkaudella muistaisi ja jona en rukoilisi teidän puolestanne, niinkuin tytär isänsä, jos vain autatte minut tästä hirveästä hädästä. Voi älkää olko kovasydäminen!
Ja heidän tyttärensä tuli siitä yhä kohteliaammaksi, niin että hänen äitinsä viimein täytyi sanoa hänelle, että hän muistaisi itseäänkin eikä aina vain pitäisi huolta muista. Muutaman päivän perästä menivät vieraat, ja Ellistä tuntui kappaleen helpommalta, kun he olivat hyvästinsä heittäneet ja istuutuneet vaunuihin eikä vieras rouva ollut tahtonutkaan suudella.
Pojalles vahti laita, hyvä Gertrud. Elävän patsaan saakoon tämä hauta. Me kohta levollisen hetken saamme; Siks kärsimällä kaikki kantakaamme. Toinen kohtaus. Sali linnassa. HAMLET. Sen verran siitä. Toiseen kohtaan nyt; Viel' onko muistissasi kaikki seikat? HORATIO. Niit' enkö muistaisi ma, prinssi hyvä?
Tietysti hän on onnellinen, mutta totta kuitenkin hän muistaa vanhempiansa". "Jumala tiesi, äiti; kyllä Anna on unhottanut meidät kaikki". "Ei, Antti, se on mahdotonta ... sitä hän ei voi; sillä ei Jumala ole niin löyhästi yhteen sitonut vanhempia ja lapsia, että he eivät muistaisi toisiansa. Tiedätkös, Antti, minä haluaisin häntä nähdä ennen kuolemaani.
Sakku juoksi paroonin luo, ja Miina arveli ivallisesti nauraen ukolle: «Kas nyt, oliko minulla oikein; kuka on nyt ulkomaalainen?« «Ole vaiti, en usko sittenkään! Enkö minä maisteri Johannesta muistaisi!« ärjäsi ukko. «Mitä tuo meihin koskee; työhön nyt!« «Näette nyt itse«, vastasi Miina, kun vieras lempeästi syleili poikaa. «Tuota ei hän tekisi, ellei Sakku olisi hänen sukulaisensa«.