United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen tuli jostakin syystä sääli tuota toista herraa, joka oli nähtävästi aika mammanpoika ja nyt oli ensikerran antautunut sotaan jänistä vastaan, tuli sääli senkin vuoksi, että se muistutti vähän Johannesta, tai ainakin olisi Johannes tämmöisessä tilaisuudessa juuri tuolla tavalla pannut suunsa irveen, jos jänis millä hetkellä tahansa olisi ollut odotettavissa ja Gabriel olisi käskenyt hänen vahtia.
Ikäänkuin hän olisi tahtonut huutaa turvaa ja pyytää Johannesta tai jotakin muuta, ketä hyvänsä, häntä suojelemaan ja estämään häntä syöksymästä syvyyteen! Johannes näki sen ja tunsi myöskin kummallisen piston sydämessään. Mutta eihän nyt ollut aikaa välittää sellaisesta. Kyllä, pari kertaa, vastasi hän viattomasti. Hän on ollut jo jonkun aikaa täällä ja aikoo olla jouluun asti.
Majuri tunsi tyttärensä kevytmielisyyden rakkausasioissa; majuri oli kuullut hänen pilkkaavan kosioitaan ja ilvehtien puhuvan lemmestä, ja nyt, kun majuri huomasi Johanneksen sydänsalaisuuden, oli hän iloinen, luullen eron pian sammuttavan alkavat tunteet. Majuri meni hyvillä mielin Johanneksen kamarista. Hän ei nähnyt silmäyksiä, joilla Johannes seurasi häntä. Hän ei vielä tuntenut Johannesta.
«Onpa kummaa nähdä Johannesta iloisena!« sanoi Kaisa sisar, kastaen kuivan leipäpalansa suolakuppiin. «Eilen vielä oli hänen katseensa musta kuin Kalajärven vesi; lienee hän nähnyt keijukaisia eilen illalla tahi somaa unta viime yönä«. «Tänä vuonna saa petäjä kuorensa pitää«, vastasi Johannes, joka hyvällä ruokahalulla nautti samaa ruokaa kuin Kaisa.
Johannes seisoo vaaleana vieressä, ja hänen kätensä lähestyy tulta. Hän seisoo siinä kauvan. Hän seisoo liikkumatta. Valkea on sammunut, vaan kirjat ovat tallella. Johanneksen silmistä valuu kyyneleitä kuumaan tuhkaan. Johannesta ei ole vielä kukaan, ei mikään kukistanut. Nyt seisoo hän kukistettuna ensi kerran. Kukistaja oli hänen oma sydämensä.
Hänen rakkautensa Mariaan oli tehnyt hänen alakuloiseksi; mutta kun nyt ne vuodet olivat kuluneet, joiden kuluttua tavallisesti nuoruuden into muuttaa muotonsa, kun Klaus nyt pyytäessään Marian sydämen rakkautta, sai hänen sydämensä ystävyyden, oli Klaus tyydytetty. Hänen luonteisensa ei voinut rakastaa niinkuin Johannes Mariaa eikä niinkuin Anna Johannesta. Nyt on tullut syyskuun 4 päivä.
Hänen äitinsä asuu hänen luonaan teidän talossanne«. «Te kuulustelitte Johannesta?« «Minä tein kaikki, mitä voin, löytääkseni hänen; mutta kaikki oli turhaa. Anna sanoo varmaan nähneensä hänen, ja luutnantti Leist on samana iltana, jona hän sai onnettoman loppunsa, nähnyt hänen, niinkuin kaikki, jotka kreivin pidoissa olivat, todistavat«. «Kummallista!« jupisi majuri.
Kun hän raskaan unen jälkeen heräsi, kavahti hän pystyyn niinkuin olisi jotain pahaa tehnyt. Mitä se oli? Onko hän lyönyt Johannesta unissaan? Ei. Se tunne tuli siitä, mitä hän oli äsken päivällistä syödessään ajatellut. Otan kaikki takaisin, Johannes raukka!
Kreivi ei siirtynyt, vaan hän seisoi tarkastellen Mariaa ja Johannesta, ja hänen mustat silmänsä iskivät tulta. «No, jo ymmärrän«, sanoi kapteini suruisesti; «sinäkin! Palaa, veljeni, aikanasi, sillä kohta lienee myöhäistä. Tuo tyttö, joka sinun sydämesi on tuleen sytyttänyt, oli tuskin täyttänyt viisitoista vuottansa, ennenkuin hänellä jo oli kosioita. Kaunis kuori, kova sydän«. «Sano, neuvo!
Lääkäri kuiskasi muutaman sanan Klaus herran korvaan, ja Klaus, joka tähän asti oli istunut kirjoituspöydän vieressä, nousi hirmustuneena ylös. «Niin, ellei maisteri Johannesta löydetä« lisäsi lääkäri. «Ja minä...« Mutta nyt kääntyivät kaikkein silmät ovelle päin. Kummallinen näkö! Maria, jonka lääkäri juuri oli jättänyt nukkumaan, seisoi siinä.