United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Innostuneena ojensi Attila käsivartensa Mariaa kohti ja lausui Leenalle: Tuossa on se, jonka tulee ensimmäisenä kantaa Suomen kruunua. Sanokaa se kotolaisillenne. Sanokaa heille myös, että Katarina Jagellonikan kruunu odottaa perijäänsä. Vanhat Wolgan rannoilla tiesivät mihin se on kätketty Turun linnassa. Mutta he luulivat, ettei sen aika koskaan tule.
Viisi vuotta on kulunut siitä, kun lasten äiti, Leena, kätkettiin maan poveen. Siitä pitäen katosi Niemelästä hellyys ja avuliaisuus, paitsi lapsiaan hän rakasti lämpimästi, erittäinkin Mariaa. Niin jörömäinen kuin olikin, voi hän tältä tuskin mitään kieltää.
Hänen poskensa ovat punaiset, hänen huulensa hymyileväiset. Semmoinen hän ei ollut ennen! Toinen meni, toinen tuli. «Minun täytyy sanoa, että tämä on Jumalan tahto«, sanoi Klaus nähden Johanneksen syleilevän Mariaa. «tunnen morsiamenne, ja minä sanon teille, Johannes, että te saatte aarteen. Pitäkää se hyvästi!« Maria hymyili ja loi rakkaudesta loistavat silmänsä Johannekseen.
Nyt ymmärsi hän, minkätähden tämän tuntemattoman pojan kasvon piirteet olivat niin suuresti hänen huomiotaan herättäneet. Ester Larsson oli aina muistuttanut paljon orpanaansa Mariaa. Seuraa minua! sanoi hän. Eerikki seurasi kreiviä hänen eräässä linnan sivurakennuksessa olevaan huoneeseensa.
Hän lähestyi pikku Mariaa paheksuva ilme kasvoillaan. Tyttö kohotti päätään hiukkasen, vaivaloisesti, silmät puoleksi kiinni. Hän oli häkkiin suljetun viiriäisen näköinen. Kotona oli kaksi poikaa kertoi hän. He olivat saaneet kiinni tuon linnun. Sen piti vetää pieniä vaunuja. Ne oli tehty laatikosta. Mutta viiriäinen vetää vain silloin, kun se ei näe. Ne pojat olivat ilkeitä.
Kun ei oikein tiedä, miten kauvan herra viipyy täällä!... En minäkään tiedä! Viivyn täällä niin kauvan kuin maalaan Mariaa. Nyt olen alottanut oikein todenteolla! Hän puhalsi savun luotaan. Hänelle alkoi jo selvitä, mitä oli tulossa.
Kun lääkäri näki Marian avaavan silmänsä, vaaleni hän; hänellä oli tuskin voimaa silmäillä niihin; hän pelkäsi saavansa nähdä tylsän, sammuneen silmäyksen, hän pelkäsi näkevänsä pahan aavistuksensa toteutuneeksi; mutta kun hän vihdoin voitti pelkonsa ja katseli Mariaa silmiin, levisi ilon hohde hänen kasvoilleen, ja liikutetulla äänellä sanoi hän: «Pelastettu!« Maria oli kovaa sotaa käynyt.
Tosin Mariaa ei vielä näkynyt, mutta käytyänsä tervehtimässä vanhaa neitsyttä, joka heillä oli Turussa monet vuodet palvellut, oli hän Ellenin, kirkkoherran nuorimman tyttären, kanssa luvannut tulla saarelle jäljestäpäin.
Kreivi ei siirtynyt, vaan hän seisoi tarkastellen Mariaa ja Johannesta, ja hänen mustat silmänsä iskivät tulta. «No, jo ymmärrän«, sanoi kapteini suruisesti; «sinäkin! Palaa, veljeni, aikanasi, sillä kohta lienee myöhäistä. Tuo tyttö, joka sinun sydämesi on tuleen sytyttänyt, oli tuskin täyttänyt viisitoista vuottansa, ennenkuin hänellä jo oli kosioita. Kaunis kuori, kova sydän«. «Sano, neuvo!
Oli kirkas ja kaunis iltapäivä kun Naomi Theophilon ja Klaudian kanssa meni Bethaniaan Mariaa tervehtimään. Theophilo vei heidän vähän syrjään viimeisestä tiestä Bethaniaan ja näytti heille Getsemanessa sen paikan, jossa Jesus, puheen mukaan, oli langennut polvillensa ja rukoillut.