United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ystävä-raukka," sanoi Melville suruisesti ja lempeästi, "minä en uskonut että te niin hartaasti häntä rakastitte. Suokaa minulle anteeksi!" Hän nosti tuolin lähelle Kenelmin tuolia ja vähän aikaa vaiti oltuansa sanoi hän totisella äänellä: "Minä en ole niin tunnoton, enkä niin välinpitämätön suruuni nähden kuin te luulette.
Näe, mikä haahmo hiipii tuolla! hänellä on terävä puukko kädessä, hän seisoo alus-hameessa laattialla hän miettii. Ei, se pitää tapahtuman. Emma avaa oven, hiljaan kuin hiiri lähtee hän huoneesta, vaan saranat rutisee, hän ei voi estää sitä. Yö oli kolkko ja pimeä. Yks ja toinen tähti loistaa suruisesti pilvien välistä; tuuli pauhaa hirmuisesti.
"Sen teen, herra," vakuutti Knuutti, laskien kätensä vanhalle uskolliselle sydämellensä, "jos vaan Herra suo minulle armonsa siihen. Ja nyt voikaa hyvin! Jumalan pyhät enkelit johdattakoot teitä matkallanne!" Akselinpoika ja Petter nousivat vaunuun. Se vieryi pois ja Knuutti tuijotti suruisesti sen perään, kunnes se katosi yön pimeyteen.
Majuri, joka ne ensin havaitsi, hymyili ja huusi iloisella äänellä: «Parooni Klaus!« Maria ja Anna nousivat; mutta ennenkuin he ennättivät ryytimaasta, seisoi parooni Klaus heidän vieressään, tarjosi Marialle kauniin ruususeppeleen ja sanoi: «Nyt ovat kukat valitut, niin ettei...« «Niissä matoa ole«, lisäsi Maria suruisesti hymyillen. «Kiitoksia, herra parooni, terve tultua Turkuun!«
Rakas Anna, kenties suo Jumala minun lohduttaa sinua, sanoi nuori pappi hellästi. Ei, ei, vastasi hän suruisesti; tosin kyllä minä aluksi toivoin teidän kauttanne pääseväni johonkin varmuuteen, mutta se ei onnistunut minulle. Te kutsutte ainoastaan syntisiä, jotka tuntevat syntiensä painon ja minä olen usein aivan tunteeton; te sanotte: "usko ainoastaan" ja minä en voi uskoa.
Minä tietysti en siitä asiasta välittänyt mitään, vaan haudoin omaani. Huokasin taas raskaasti. Petteri oli nyt saanut jalkateristänsä, niiden taivutuksesta, puheenaiheen päästä kiinni ja kysyi: "Pidättekö yleensä urheilusta?" "Pidän", uinailin minä suruisesti. Petteri jatkoi: "Pidän minäkin.
Hän silmäili kirjaansa, jota hän aamulla oli lukenut, laski sen kiinni, otti sarkatakin yllensä ja meni. «Meneekö herra maisteri kirkkoon?« kysyi majuri Johanneksen mennessä puutarhan ohitse. «Menen«, vastasi Johannes. Nyt tervehti hän Mariaa nostaen lakkiansa. «Ihmeellinen ihminen!« sanoi majuri ja silmäili menevää. «Hän on onneton!« sanoi Maria suruisesti. Vaan Johannes kulki kirkkoon.
"Ja kuitenkin sanoi hän minulle," jupisi Kenelm suruisesti, "että hän ei milloinkaan ole lupausta rikkonut; hän oli tehnyt lupauksen kuolevalle lapselle. Ah! hän on liian onnellinen nyt voidaksensa ajatella kuolleita." Näin puhuessaan aikoi hän juuri kääntyä ja lähteä kaupunkiin päin, kun hän aivan lapsen haudan vieressä näki toisen haudan.
Hän on tullut, sinä olet nähnyt hänen. Mutta, oi, kadottaaksesi hänen kohta taasen!« puhui vihdoin Maria ja silmäili rakkaasti, mutta samalla suruisesti Annaa. Anna ei vastannut mitään. Karvas kyynele nousi hänen silmäänsä. Hän käänsi kasvonsa pois Marian puolesta. «Jumala! Näinkö pitää minun palkita kaikkea sinun rakkauttasi... Ei, Anna, ei! Sinä olet ylevä, parempi kuin minä.
Markus katsoi alas ja pudisti päätänsä, samoin kuin ennen suruisesti hymyillen. "Jää hyvästi, isä.