United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sallikaa siis minun jo päästä kuulemasta järjestelmällisiä mielettömyyksiä ja vastatkaa minulle suoraan, tahdotteko järkevästi selittää, missä olen ja miten olen tänne tullut. Jos ette sitä tee, otan itse selon asiasta enkä anna kenenkään estää itseäni.» »Ettekö siis usko, että nyt on vuosiluku 2000?» »Pidättekö vieläkin tarpeellisena kysyä sitä», vastasin.
Kenelm pian sai hänen ilmoittamaan mitä hän kaikesta yhteensä tahtoisi neljäkymmentäviisi puntaa sterlinkiä. "Ettehän te aio ostaa tätä itseänne varten?" kysyi leski, pannen silmälasit nenälleen ja likemmin häntä katsellen. "Se on kyllä mahdollista, jos vaan on sellaiset tulot, että tulee aikaan. Pidättekö kirjaa tuloista ja menoista?" "Tietysti, sir," sanoi hän ylpeästi.
Pidättekö minua semmoisena?" "Enkö ehtimiseen pyydä teitä", lausui Mrs. Steerforth, "puhumaan suoraan omalla, luonnollisella tavallanne?" "Vai niin! tämä ei siis ole minun luonnollinen tapani?" vastasi hän. "Teidän täytyy nyt kärsiä minua, koska vaan pyydän selitystä. Me emme koskaan tunne itseämme". "Se on käynyt toiseksi luonnoksi", sanoi Mrs.
IIVARI BODDE. Ja mahdollisesti on hän väsynyt raudankannannasta. HOOKON. Toinen? Iivari Bodde, minä en voi. Tuon te kuitenkin voitte. IIVARI BODDE. Kaikki, joka on syntistä, on rikottava. Sitokaa nyt jaarlin kädet, Hookon kuningas. Pidättekö sen tarpeellisena? NIKOLAUS PIISPA. Ette koskaan voi maan rauhaa ostaa huokeampaan hintaan. HOOKON. Silloin voin sen tehdä. Kynä tänne!
Petrea, jolta ei kukaan kysynyt: «serkku, pidätkö lintupaistista», ja joka tahtoi houkutella kandidaatin huomiota puoleensa välittämättä hänen hajamielisyydestänsä, kysyi uudestaan: «luuletteko maisteri ihmisten ennen vedenpaisumusta olleen paljoa pahempia kuin nykyisten?» «Oh, paljon, paljon parempia!» vastasi kandidaatti. «Louise serkku, pidättekö jänispaistista?» kysyi tilanomistaja.
"Sinä olet nuori, kaunis poika, semmoisesta minä pidän!" "Ah, ah! mitä Emilia on siitä sanova? Hän tulee, hän on tänään aamulla kirjoittanut minulle siitä". "Ei sanaakaan Emilialle ... hän tappaisi minut". Luutnantti purskahti nauruun. "Pidättekö häntä niin ilkeänä?" Kolibri pudisti päätään. "Ei pahat ihmiset yksistään tapa... Ei sanaa rouva Fritschelle myöskään".
MAIJU. Kuulkaa! Teidän olisi pitänyt tulla tänne viikkoa ennemmin, niin olisitte saaneet tanssia suomalaisella seuralla. TEUVO. Pidättekö te tanssista, neiti. Maiju? MAIJU. Pidän! ja kovasti! Tanssisin vaikka joka päivä, varsinkin masurkkaa. Siihen olen hirveästi innostunut. HANNA Ja sinä osaat? Oletko käynyt masurkkakurssin? MAIJU. E oho! Vai pappa olisi antanut!
Petteri tiedusti toki: "Pidättekö te ammattiurheilusta?" "Pidän", myönsin minä vienosti, alkaen taas turvautua naisellisiin lumousvoimiini. Ja me olisimmekin ehkä kohta ymmärtäneet toisemme, ja olisivat jääneet tulematta ne tämän enemmät surut, ja tuskat ja tämä kertomus olisi tullut paljon lyhempi, jos ei olisi lennättänyt Elliä siihen väliin.
Ei ollut mitään uppo-outoa Louiselle, kun kaikkien valmistuskysymysten perästä: «pidättekö Louise serkku kalasta? pidättekö, serkku, linnusta?» y. m. tilanomistaja ryhtyi pääkysymykseen: «pidättekö, Louise serkku, minusta?» Tosin vähän enemmän kautta rantain se kuului; mutta vastaus oli kunnioituksen ja ystävyyden verhoon puettu vakava «en!»
«Pidättekö, Louise serkku, lintupaistista?» kysyi tilanomistaja. «Kyllä vallan! Etenkin pikkulinnuista», vastasi Louise. «No, sehän oli hauskaa!» lausui tilanomistaja. «Maatilallani