United States or Heard Island and McDonald Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, kuinka monen kansalaisemme on kumminkin täytynyt tuo karvas pala niellä ja jättää ne penkereet, jotka maailmassa olivat hänelle rakkaimmat! Mikäpä siinä oli Niemimäkeläisilläkään neuvona, sillä he olivat jo kauvan kokeneet lainoilla velkojansa maksaa; mutta se keino ei lyhentänyt heidän velkojansa, vaan päin vastoin enensi niitä ja viimein tuli pää vetävälle.
Ja pojan tähden pienokkaan Hän kyyneleensä nieli, Ja työhön ryhtyi ahkeraan, Vaikk' karvas oli mieli. Mut poika kasvoi, voimistui, Ja äidin mieli rauhoittui. Ja vuodet vieri, haluaa Merille poika päästä; Mut äiti pyytää, varoittaa Ja kyyneleit' ei säästä, Vaan suostuu vihdoin kuitenkin, Ja poika laivall' lähtikin.
Siis sull' ihan suott' on korvat kuulla, jo hälvennyt häpy kaikki ja järki! Etköpä kuullutkaan, mitä Here ties helo-olka ilmoittaa, joka luota Olympon Zeun tuli juuri? Vai kokemaanko sun mielesi on monet surkeat kohlut, taas palatakses Olympoon, kun paha, karvas on pakko, saattaen kohtaamaan kovan onnen muitakin meitä?
Tuntui kun olisivat kuivuneet vesilähteet, joista karvas mieli imee kyyneliä. Ainoastaan välistä tuli sydäntä värisyttävä, katkera puuska, niin silloin muutamia pieniä helmiä vierähti kasvoilleni. Tuohon ikävyyteen umpipäähän haudattuna istuin yksinäni päivän päivältään. Mutta eräänä päivänä alkoi penkin alta kuulua jonkunmoista liikettä, jota minä tirkistelemään ja katsomaan.
Karvas oli mieleni, niin karvas kuin seitsenvuotiaan poikapalkeron mieli voi olla, kun surma teki semmoisen vääryyden, että vei parhaan ystäväni ja hyväntekijäni. Vaan siinä ei auttanut itku eikä valitus. Surma teki tehtävänsä. Minä jäin orvoksi.
Karvas ahdistus nousi Hannan kurkkuun; muiden huomaamatta pyyhki hän pari täyteläistä kyyneltä silmistään. »Hanna rukka, mitä kirjoja sinä kannat kouluun? Nähkääs, tytöt, hänellä on Tuomas a Kempis, Kristuksen seuraamisesta ja mikä se on tämä toinen ruotsalainen »Det kristliga äret». Hanna rakas, kulta, naistako sinä aiot lukea ranskaa ja maantiedettä?»
Se raaka, sitkeä, karvas aine, jota sanotaan korpuksi, ja jota monen kunnon tasavaltalaisemme täytyy meidän päivinämme syödä, on kerrassaan liian huonoa ravintoa heille; parempaa he toki ansaitsevat.
Kukaan meistä ei puhunut, ja ainoastaan Raolo poltti, katsellen kiemurtelevia savupyörylöitä. Lähtekäämme, sanoi François Carville. Niin, sanoin minä: meidän täytyy lähteä. On jo myöhä. Me nousimme ja menimme puutarhaan. Rajuilma oli kokonaan ohitse. Kukista ja häkeistä ja puista nousi kummallinen tuoksu kirpeä tai karvas kaikkialta ympäriltämme. Suuret sähkövalot olivat sammutetut.
Karvaat lääkkeet ja karvas oli ikävä kyllä tässä tapauksessa totuus ovat useimmiten hyödyllisimmät, ja minun sairaaloiselle, haaveksivalle luonteelleni oli peittämätön kova todellisuus hänen varman ja kypsyneen vakaumuksensa mukaan ainoa pelastuksen ja parantumisen keino. Kynttilän valossa minua hetkisen katseltuaan hän poistui, vakavasti minulle päätään nyökäyttäen.
Klára etsii, etsii, Eikä löydä vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa Raskahalla miellä! Klára etsii, etsii, Tuntikauden vielä: Kuningatar kirkoss' oottaa, Turhaan oottaa siellä. Kaunokaisten parveen Imp' ei enää palaa: Ennen kuollehitten joukkoon Kirkkotarhaan halaa. Ennen kirkkotarhaan Alle mustan mullan, Kuin on suureen linnaan, eteen Vanhan isä=kullan. »Lapsi, oi! mi sulia? Mikä murhe karvas?