United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olsen ei enää merille mene, mutta muuten on hän vielä vahva, ketterä ukko, joka enimmän aikansa kuluttelee kalastamisella. Kalanpyydöillä käydessään pauhaa hän aina kaloille ja kotona aina vaimollensa, vaikka hän kyllä pitää sekä kaloista että vaimostansa. Kaikki Olsenin lapset ovat naimisissa eri tahoilla. Ainoastaan nuorin poika Juhana on tätä nykyä kotona.
Hän kulki höyryvenerantaan, johon pysähtyi seisomaan muuatta paalua vasten nojaten. Se oli Tuira. Tässä samoilla paikoin seisoi hän, kun ensi kerran merille lähti. Hän muisti sen päivän kuin eilisen ja muisti nämä seudut kuin olisi hän ne nähnyt joka päivä.
Se seikka ynnä minun alituinen läsnäoloni saivat Riikankin poskille hiljalleen palautumaan entisen nuortean punan, samalla kuin kevätaurinko toi uutta kirkkautta hänen rakkaisiin silmiinsä. Mutta aika kallistui kevääseen ja minun oli jälleen lähteminen merille.
Ja sitten kävi. Paha tyttö oli ennen vallan nuorena rakastanut leikkitoveriaan, joka meni merille. Mutta koska tytöllä ei ollut periaatteita, jotka olisivat estäneet häntä rakastumasta uudestaan, oli hän muutaman kuukauden kuluttua unohtanut merimiehensä ja rakastunut hyvään poikaan. Pahoilla tytöillä on usein semmoinen liian läikkyvä luonto. Nyt oli merimies taas palannut kotiin.
Ei enää huomen häntä täällä tapaa, hän tahtoo olla vapaa, vapaa, vapaa. Hän jättää koulun vikuroivan menon ja merille hän lähtee luokse enon, tai muuten kulkemahan mailmanselkää. Ei vastuksia, vaaroja hän pelkää! Hän eikö kohtalonsa herra ois? Pois täytyi täältä päästä, kauas pois!
Maisterikin vaipui hetkiseksi miettimään, eikö todellakin poika, jolla ei itsellään ollut halua käsityöläis-ammattiin, olisi omansa vanhan kalastajaukon kumppaniksi, jossa hän täydelleen tottuisi kalastajan ammattiin ja vesillä liikkumiseen ja jonkun ajan kuluttua voisi hän mennä merille ja ehkäpä todella hänestäkin vielä voisi tulla, josko eikään juuri, niinkuin ukon molemmista pojista, kapteeni, niin oivallinen perämies tai matroosi kumminkin.
Kun isäsi tuonna iltana, kolme vuotta sitten, ajoi minut pois täältä sinun luotasi, läksin merille. Päätin ijäksi jättää isänmaani, vaan sittemmin, kun hirveä ikävä alkoi mieltäni kaivaa ja sinun kuvasi ei hetkeksikään mielestäni haihtunut, päätin ruveta kokoamaan rahaa, rahaa, jonka tiesin avaavan minulle tien sinun luoksesi. Mikä mielettömyys!
Tähän aikaan keväällä tulee mannermaalta paljo susiakin merille, tieten silloin olevan hyvän hylkeen saaliin. Mutta nämät eivät ymmärrä ihmisen tavalla vartoa jään lohkeamista, vaan jäävät usein joukottain erinäisten jääkappalten päälle, jotka kulkevat ulos valtamereen. Sen havaittuansa nousee huuto ja ulvominen, jonka kaltaista tuskin on kuultu muualla.
Minä sanon, vastasi hän, että kyytiä sinun pitäisi saaman ja sitte lähetettämän maalle auran kurkeen tahi merille näkemään vaivoja, Se olisi varmaan parempi parannuskeino heikkoon terveyteesi, kuin tuo Sicilianmatka. Kurja raukka sinä olet, Rudolf! Etkö ole oleskellut yliopistossa viisi vuotta, suorittamatta ainoatakaan tutkintoa?
Muutamien vuosien perästä oli kyllä jonkunlainen sovinto syntynyt isän ja pojan välillä, kun nimittäin vanha Elshöft havaitsi, että hänen poikansa, isäänsä turvaamatta, kyllä voisi elättää itseänsä. Ei mitään oikeata sopua kuitenkaan koskaan voinut syntyä. Vähän aikaa kotona oltuaan läksi Konrad taas merille ja tuli viimein, sekä hyviä että pahoja koettuansa, katteini Bertram'in palvelukseen.