United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on mitä sievin pikku-veitikka; hengittää niin lyhyeen kuin vasta-vangittu varpunen. TROILUS. Mun poveani sama pelko ahtaa; Kuin kuumesairaan suoni sydän tykkää; Kaikk' elimetkin lakkaa toimestaan, Kuin vasallit, jotk' äkkiarvaamatta Kuninkaan katseen kohtaavat. PANDARUS. Tule, tule! Mitä tässä tarvis punastua? Häpy on imulapsi.
Tuota lewotonta mieleni tilaa kesti yhä wain eteenpäin. Olin usein ollut tunnustamaisillani waimolleni sisällisen tuskani, jolloin aioin anoa häneltä anteeksi pahan käytökseni häntä kohtaan ja parantaa elämäni. Mutta ihmisten häpy esti minua aina sitä tekemästä.
Vaan ei kauan kestä, Ennenkuin vaatteet, raskaiks vettyneet, Tuon lapsiraukan sulolaulelmistaan Mutaiseen hautaan alas painavat. LAERTES. Voi, hän siis hukkunut on? KUNINGATAR. Hukkunut. LAERTES. On liiaks sulla vettä, sisko parka; Siis säästän itkuni. Vaan se ei auta; Tapansa luonto pitää, mitä hyväns' Sanokoon häpy. Tään kun itkun itken, En ole enää akka. Herran haltuun!
Tuo Thorbjörn'issä teki kummallisen vaikutuksen; ei hän mitään lausunut, mutta seisoi vielä paikallaan ja katseli niitä, jotka Kuuutia hoitelivat, moni häntä puhutteli, ei hän sitä kuullut. Hän kääntyi heistä ja vaipui ajatuksiinsa. Synnöve niissä väikkyi, ja häpy täytti hänen mielensä.
RITARI. Miks ei, herra? KENTIN KREIVI. Niin häpy hänet valtaa: oma tylyya, Kun kielsi hältä siunauksen ja hänet Työns' onnen valtaan, hänen osans' antain Siskoille, noille koirille: se mieltä Niin kirveltää nyt, että lapsest' estää Tulinen häpy häntä. RITARI. Herra-parkaa! KENTIN KREIVI. Ei herttuoista ole mitään kuultu? RITARI. On kyllä: matkall' on he joukkoinensa. KENTIN KREIVI. Hyv' on!
Ensinnä hän häpeili horjuwaa tilaansa; mutta hän katseli, kuinka muiden laita oli, ja iloksensa hawaitsi että monen asiat oliwat wielä hullummasti. Se hawainto lohdutti häntä suuresti ja niin oli häpy poistettu. Päinwastoin häpesi hän nyt mielessään, kun ei wielä tuntenut oikeata siwistyksen wapautta.
En minä miestä 117 moittia viitsisikään epäkelpoa, että hän ei käy ottelemaan, vaan teihin nyt sydämestäni suutun. Veikkoset, turman suuremman pian velttous moinen totta jo tuo! Sydämessä jok' ainoan siis häpy, harmi vallitkoon, sill' alkanut on ylen ankara taisto. Ryntää laivoja päin raju Hektor raikuvin huudoin, sankari, murtanut on väkisalvat, särkenyt portit."
Ei kukaan ollut nähnyt Helenaa hänen ryöstöretkellään ja siis oli varmaa, ettei sen retken johdosta mitään kulkupuheita syntyisi. Jonkunlaiset omantunnon vaivat hiukan vaivasivat kahta vaimonpuolta, vaan ne saatiin kyllä korjatuiksi. Olivathan murhe ja häpy poistetut, olihan tavallaan armeliasuuden työ tehty tuota leskiparkaa kohtaan!
Kun asia kerran tämmöiseksi tuli, meni häneltä kaikki häpy, sillä hänellä ei ollut enään mitään kunniaa eikä ihmisarwoa säilytettäwänä, ja woi Jumalani! hänestä tuli nyt kylän ratti. Myötäänsä joi ja möyhäsi hän kylillä ja piti niin tawatonta elämää, että kaikki ihmiset rupesiwat häntä kammoksumaan; mutta kun hän kotiin tuli, oli minulla kowa leikki edessä.
Ken se kumma suurin valveille sun saanut, jok' et päivälläkään torkkumasta laannut?" "Nuori herra", vastas ukko juoheaan, "verkkaan kulkee mies, kun jättää oman maan; kansansa kun näkee häpein pakoisilla, maata paremp' on kuin olla valvehilla." "Miksi kasvoni ma pessyt olisin? Häpy niissä ois vaan nähty selvemmin, tiusketta ja pilkkaa nurkumatta kannoin; surin, siksi nenän noess' olla annoin."