United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viisi vuotta lienee aikaa siitä, Milloin kunnon leipää majassamme, Oottaa saanee vielä toiset viisi, Kons' ei kuulu aikain parannusta. " "Ethän", lausui isä, "tuskittele Vaikka antaa meille ruoskaa Luoja! Etkö tunne miten hyvää tahtoo Lapsellensa lempeä vanhus aina, Vaikka joskus täytyy vitsan kanssa Karkotella lapsen itsekkyyttä! Etkö muista, miten hartahasti Vitsan jälkeen halaan lapsiani!
Jalona, nuorna, viatonna tuli Perinnön vuoks hän tänne Varsovasta, Ja ryhtyi sotaan vasta nyt. Hän ei Kuin toiset, sulkiessaan linnan meiltä, Valaansa teitä kohtaan rikkonut. Mut hän se ruudin aikoi sytyttää. Hänt' uljuus, nuoruus siihen houkutteli. No niin, tuo tänne hänet. Tahdon koittaa, Mit' oivaa Flemingiltä voipi oottaa. Kuudes kohtaus.
Maat ja mannut säteillänsä Kattaa päivä kulta, Poikanenkin neideltänsä Oottaa lemmentulta. Ja tyttöparvi nurmella Aamulla istuu varhain, He nauttii lemmen riemua Kuin kukin taitaa parhain. Nuorukainen, laulun luoja, Kaukaa katsoo tuota, Sinilasit silmää suojaa Tokko kyynel vuotaa? Hän haikeasti katsastaa Ylitse "murheen vuorten", Kun ei voi käyttää riemua Seurassa muitten nuorten.
Puheeni, työni Jos häntä loukkaa, sano, ett' on hällä Hipparchus, vapautettu orjani; Kostoksi mulle häntä mielin määrin Hosukoon, piesköön, hirttäköön; niin sano. Pois naarmuinesi! CLEOPATRA. Joko lopetit? ANTONIUS. Ah, pimennyt mun maallinen on kuuni! Se Antonion häviötä tietää. CLEOPATRA. Mun oottaa täytyy. ANTONIUS. Caesarille mieliks Sa isket silmää hänen heitukalleen.
Mait', metsä vieriellen, Mun virttäin viserrellen Niin paikast' paikkahan! Ja tahdiss' kaikki liikkuu, Ja muodossa, näät, kiikkuu Kaikk' minuss' ainian. Ma tuskin oottaa taidan Ens heinää luona aidan, Ens kevätkukkaista. Net laulelen ma silloin, Ja talvi tulee milloin, Viel' noita muistan ma, Eip' estä lumi, halla, Ma laulan kaikkialla Jo kukkii talvi tuo!
Kerran kukahtaa, Silloin neito saa Riemun rintahansa; Mutta harmaapää Polvens' nöyristää, Oottaa hautoansa. KEV
Mut ei kauan istunutkaan impi, ei sen kauemmin, kuin rauko kasvi kastett' oottaa paahdepäivän jälkeen, niin jo vierähtikin poskipäille kyynelhelmi, ja hän hiljaa lauloi: "Tavannut kun sydämen on sydän, halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen, maa ja taivas, koti, isä, äiti.
Nuku, nuori oksani, Viel' on maassa halla, Kanerva ja koivuki Nukkuu lumen alla, Kevättä viel' oottaa saa, Jolloin tuomet kukoistaa. Nuku, nuori oksa, Viel' on maassa halla. Päivän helma tuudittaa Sua, pieni paju, Kohta metsä vihoittaa, Tuoksuu kukkain haju. Vielä katsahdus ja kaks, Paju käy niin vihannaks. Päivän helma tuutii Sua, pieni paju. Lukemisia lapsille II, 1874.
Samassa tulee von Stöbern perä-ovesta ja joutuu äänetöinnä kohtauksen loppua katselemaan. WERNER. Maamme joka laaksosta Nyt nousee huokaus kuin sulta aivan; Siell' sykkii syömet, kyyneleitä äidit Ja vaimot vuodattaa ja morseimet. Oi, raskasta on, sydän sydämestä Kun riistetään, vaan isänmaamme oottaa, Ja pyhempää ei oikeutta oo.
RAPP, puitten takaa, hiljaa. Hän viipyy. Toista varmaankin hän oottaa.