United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Onpa kummallista«, sanoi hän majurille, kun naiset olivat vetäyneet pois tanssipukuun pukeumaan «onpa kummallista, että minä tänä päivänä olen niin onneton puheissani. Minä olen aamulla loukannut Mariaa, ja nyt muistutti puheeni Annalle tapausta, jonka olisi pitänyt olla ikuisesti unhotettuna. Saas nähdä, miten tämä päivä loppuu. Te teitte pahasti, kun kreivin tänne kutsuitte«. «Kuinka niin?
»Päinvastoin», virkkoi Crévecoeur, »en olekaan vielä kaikkia sanottaviani sanonut. Kuulkaa siis, Ludvig Valois'lainen, Ranskan kuningas kuulkaa te aatelisherrat, jotka kenties olette läsnä kuulkaa, kaikki kunnolliset ja rehelliset miehet ja sinä, Toison d'Or», hän kääntyi airuen puoleen, »lue julistus, kun minä olen puheeni lopettanut.
Puheeni oli tietysti kokonaan niiden sanojen vaikutuksen alaisena, mitkä tri Leete oli minulle lausunut 19:nnen ja 20:nnen vuosisadan eduista ja varjopuolista toisiinsa verraten. Minä selitin, että kuulijoiden ei pitänyt minulta odottaa mitään yleiskatsausta kummankin vuosisadan sivistyksen omituisuuksista, ei myöskään mitään nykyisen asiaintilan ylistystä.
Topias oli kummissaan ja kysyi: "Mitä sinä oikein ajat takaa?" "Ei puheeni ollutkaan unta, näkyä, vaan täyttä totta." Josu rupesi kertomaan yöllistä tapahtumaa unhottamatta ainoatakaan sanaa. Topiaan oli pakosta uskominen. Hätähinen lähtö, yskiminen ja punastuminenkin vaan varmensivat pojan sanoja. "Senkö sain kiitokseksi?" Topiaan sydänala ihan turposi mielipahasta.
Heti kokosin työväen ympärilleni ja itse nousin tiilikasan päälle puhumaan, minä en tiedä mistä sanoja syntyi, mutta ajatella en tarvinnut yhtään, niitä tuli niinkuin itsestään ja mahtavan vaikutuksen teki esittelyni; suurimpain juoppojenkin silmäkulmassa näkyi jotakin kiiltävän. Puheeni loputtua kantoivat he minua käsillään ja hurrasivat niin, ettei loppua tahtonut tullakaan.
Minulta puuttuu kaksi etuhammasta, sillä muuan brittiläinen heitti minua kerran kivellä, ja siitä asti on puheeni ollut viallista. Kuitenkin olen viettänyt elämäni onnellisimmat hetket Britanniassa..." "Siksi että ne hetket olivat voiton hetkiä," lisäsi Vinitius. Petronius, joka pelkäsi, että vanha sotapäällikkö rupeisi kertomaan muistelmiaan, vaihtoi puheainetta.
Sano sinä Wasilij kotiin tultuasi, hänen nuorelle vaimollensa, että niin katkera kuin Miikkulan surma onkin, älköön hän kuitenkaan sitä surko, että hänen Miikkulansa Suomehen jäi. Suomi ottaa ilolla syliinsä vaikka kaikki Tverin Karjalaiset!" Siihen lopetin vähäpätöisen puheeni.
Lausuin puheeni semmoisella yhtyvällä voimalla, että omat sanani minua kummastuttivat ja innostuttivat. Ajatus oli puheessani jyrkkä ja osoitti minun kuuluvan radikaaleistakin radikaalisimpiin. Tunsin selvästi, että minäkin tempasin kuulijat mukaani ja että he vaan odottivat tilaisuutta räjähtää kestäviin hyvä-huutoihin minulle. Ei kuitenkaan kaikki.
Minä koetin kehoittaa häntä kärsiwällisyyteen ja puhua hänelle, kuinka emme woi tällä kerralla wälttää kohtaloamme ja kuinka meidän on tyytyminen siihen, mitä meillä nykyään on ja toiwossa parempaa odottaminen. Koko puheeni ajan oli waimoni waiti ja hywin synkän näköinen, niin ett'ei se näky paljoa toiwoa antanut.
OLLI. Tuhannen tuhatta! Valehteletko sinä, vai oletko järkesi menettänyt? Taikka Jumal'avita olisiko aavistukseni kumminkin ollut oikea! ROINILA. Elä nyt tyhjästä tuommoista meteliä nosta! Tyttö on vallan sekaisin, onhan se selvää. ANNA. Mauno voi todistaa puheeni. OLLI. Ja mitä siihen sanot, sinä? MAUNO. Hm. Totta on alku ja loppu, mutta keskiväliä en takaa. OLLI. Puhu selvemmin.