United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja elämämme keskipäivän aikaan sa leikit ympärillä askartemme ja kilvoitustemme ja taistojemme, työn aikaan, tuskan aikaan, toivon aikaan. Ja elämämme iltaa kohti mennen sa rakkaat esineet ja muistot peitit, sa harsos harmaan yli kaiken heitit, jok' oli kallist' ollut meille ennen.
Mut kuva vieraan, kas, tytön silmähän lähtehess' astuu. Luullen saavansa näin näkemättä sen muotoa kallist', armasta silmätä, katsoo hän yhä vain varomatta, vierahan kun hymykatseen siin' yhtäkkiä kohtaa. Kainoksi tyttönen käy, sydän, tyynenä sykkivä äsken, säikkyen kouristuu, hän tuntevi kuin veri polttaa poskillaan, ja hän pelvolla huomaa kasvonsa lähteess' alttiiks vierahan katseellen.
Mut ei kauan istunutkaan impi, ei sen kauemmin, kuin rauko kasvi kastett' oottaa paahdepäivän jälkeen, niin jo vierähtikin poskipäille kyynelhelmi, ja hän hiljaa lauloi: "Tavannut kun sydämen on sydän, halpaa kaikk' on, mikä kallist' ennen, maa ja taivas, koti, isä, äiti.
Ajaton myrsky kallist' aikaa tietää. Kaikk' ehkä hyvin käy, jos Luoja sallii, Mut sit' en toivo, sen ei olla väärtit. PORVARI. Niin, totta, kauhua on mielet täynnä; Jos ketä puhuttelet, kaikki ovat Niin tuskaiset ja synkän näköiset. PORVARI. Niin ennen suurta muutosta on aina: Taivaallisella vaistoll' ihmismieli Läheistä vaaraa varoo, niinkuin näemme, Ett' ennen myrskyilmaa meri paisuu.
Nyt hän on isäni ja isäntäni. Hän tulee. BAALAK ja BILEAM tulevat. SIMRI. Tässä morsiameni! Kuningas, suo hän palvelijallesi! BAALAK. Noin kallist' en sun luullut vaativasi. Hän pojalleni kihlattu jo on. Siis myöhään pyydät. SIMRI. Itse vannoi hän Minua seuraavansa. BAALAK. Naisen itse Vaan miehen minä on. SIMRI. Hän enempi Tok' ansaitsee, noin kaunis, ylevä! BAALAK. Isännän vallass' orjan ansio.
Sydän helläst huutaa: 'herraus, jo joudu! Mutta heti rientää lausumahaan taasen: 'Viivy toki, viivy; onnellisna varron! Siitä hymyhuulin haamu kasvons peittää Uneksuen lehtein suojaan; pian taasen Peitostansa ylös katsahtaa hän Otsal leimuval päin valkeutta kallist, Ja niin posken kajasteessa kelmeässä Ilon kyynel helmiheleänä kiiltää.»
AJAX. Haa, sinä itse! Mun täytyy saada tästä lisää kuulla. Toinen kohtaus. Troia. Huone Priamuksen hovilinnassa. PRIAMUS. Näin paljo aikaa, väitteit', ihmisiä On hukattu, ja taaskin Nestor sanoo: "Helena päästäkää, niin vahingot Työn, maineen, ystäväin ja ajan hukka, Kulut ja haavat, kaikki, mitä kallist' On niellyt nälkäänsä tää ahnas sota Pois pyyhitään." Mit' arvelet sa, Hector?