United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
BILEAM. Niin suuren työn Tahtoisin tehdä: suvut sulattaa Ja heille Jumalani lahjoittaa, Puhaltaa heihin hengen hengestäni! Tuo vahva aatos paisuu mielessäni, Se valtaa mun ja tempaa taisteluun, Mut toista täytyy. Moab mahdoton Pelastaa on: se hylkäs saarnani, Ja minut minuss' oman henkensä Elävän, uudistavan luomisvoiman.
APEMANTUS. Pakahdu! TIMON. Pois, rietas konna! Kiveä sinuun tuhlata on sääli. APEMANTUS. Peto! TIMON. Orja! APEMANTUS. Sammakko! TIMON. Konna, konna, konna! Siis, Timon, hautasi nyt oiti kaiva! Siin' uinu, missä meren kevyt vaahto Päivittäin hautakumpuasi huuhtoo. Ja hautakivehesi piirrä tää: Minuss' ilkkuu kuolo muiden elämää. Isän ja pojan kallis sovun rikko!
VAHTIMIES. Tuoll' on talonpoika, Puheille majesteetin tungettelee; Hänell' on viikunoita. CLEOPATRA. Laske sisään. Vapauden tuo hän. Päätös mull' on luja; Ei naista minuss' enää; kiireest' olen Ja kantapäähän asti marmorista. Sa, vaihteleva kuu, et enää sinä Mun ole tähteni. VAHTIMIES. Täss' on se mies. CLEOPATRA. Pois mene sinä, jätä hänet tänne. Se, joka kivuttoman surman tuo.
Huulet, silmät Ne taivaan hurmaa oli; kulmain kaarros Ol' itse autuus; minuss' ei niin turhaa, Jonk' alkuperä jumalist' ei ollut. Sit' on se vieläkin, tai olet sinä, Maailman suurin soturi, nyt suurin Valehtelija. ANTONIUS. Mutta, ruhtinatar, CLEOPATRA. Nuo jäntees anna mulle, niin saat tuta, Ett' Egyptiss' on sydäntä. ANTONIUS. Mua kuule!
"Minä annan anteeks hänelle", lausui Lamik Rikkut, ja ylpeydellinen nöyryys levittihe tuon nuoren lappalaisen voimakkaissa kasvoissa. "Hän oli sieluni sukulainen. Me molemmat olemme syntiä tehneet ja molempia koskee Jumalan kunnia. Suo anteeks mulle, sä! Jos vaan paholainen minuss' olis tekonsa täyttänyt, niin et enää elävien joukoss' oliskaan.
Tulin, kaivaten armoa Herran, Emon' uskoa muistelemaan: Tykö Luojani taas tulin kerran Rukoellen ja lohtua saan. Kun hän hiljaa rintahan' astuu, Sydän riemusta sykkimähän! Ja mun mieleni kuihtunut kastuu Läpivirvoten lähteessään. Elo uus minuss' uhkuta alkaa, Elo uusi ja toivokin uus, Eikä kiedo sen siipeä, jalkaa Side Kalman, ei kuolevaisuus.
Jos oisin Sun poikas, Hubert, niin mua rakastaisit. Viattomilla loruillaan hän minuss' Elohon herättää jo kuolleen säälin, Jos häntä puhuttelen; joutuun toimeen! ARTHUR. Oletko sairas? Kalvas olet tänään. Ah, jospa oisit sentään hiukan sairas! Yön luonas istuisin ja valvoisin; Ma enemmän sua hellin kuin sa mua. Poveni sanoillaan hän valloittaa. Lue, pikku Arthur!
"Mutta jos jostakusta Ukon erinäisestä vihasta lisäsi hän tämä malja kadottaa voimansa, niin laske siihen vuoden vanhaa olutta ja anna sitä juotavaksi sille, mi kansassas on parhain, maassa kalliin, ylevin. Siten saatat maljan loihtuvoiman ikuisiksi ajoiksi takaisin." Juo sinä siitä Lalli! LALLI. Ei minuss' ole miestä siitä juomaan, Niin suureen ansiohon kykenevää!
Niinpä, minuun katso, lapsi, Katso rohkeasti vaan; Minuss' itsessäin näät tässä Pyhän Hengen sotilaan. Hiljalleen jo kuu käy kätköön Vihantien kuusten taa, Huoneessamme himmein liekein Lamppu enää loimuaa.
"Min' olen pää! Ei, minä! Minäpä!" Jokainen soittaa omaa kunniaansa: "Min' olen viisain! Eipä! Minäpä!" Unohtaa työn ja itseuhrauksen. He yhdistävää voimaa kaipaavat. Pää heille nosta, mestar, yksi pää! Jumala heille näytä! BILEAM. Tässä näette! Hän minuss' asuu, meissä jokaisessa, Totuuden valtahan kun antaumme, Hän mieliteot ohjaa. NERGAL. Nouse, johda!