United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päätit turmahan mun syöstä, Päätit syöstä säälimättä. "Donna Clara! Donna Clara! Suloinen on elonlahja! Mutta manala on kolkko, Kylmät tuonen synkät suojat. "Donna Clara! Riemuitses nyt, Huomenna sun vie Fernando Vihkituoliin morsianna Kutsutkos mun myöskin häihis?" ""Don Ramiro! Don Ramiro! Katkerat on sanat sulla, Kaihemmat kuin lause tähtein, Jotka tahdolleni ilkkuu. ""Don Ramiro! Don Ramiro!
Ja jos hänt' tanssiin viedä koin, Ja tärkeät nyt syyt ois noin, Hän nauraa: "toiste tulla voin!" Ja rientää pois ja ilkkuu. Ma Jyllin koskella neidon näin, Miss' aallot kuohuu ja pauhaa. Ja harva se häneen katsoi päin Ja säilytti rintansa rauhaa. Hän on kuin kallioruusu siin, Jot' tuskin toivosi tapaa; Hän tuottaa tuskia sydämiin, Mut itse, vieno, on vapaa.
Ah, Catharina, yössä tässä tahdon Sinulle seikat kaikki selvittää: lien vaikka kaltainen ma merten vahdon, Sua lemmin niinkuin maata vehreää, tai lien ma kaltaisempi aallon Ahdon, jok' ajaa vellamoista vierivää, min milloin olkapää tai jalka vilkkuu, taas yllä aallon yhdeksännen ilkkuu.
Kun mailma niinkuin ahne Ja tuima herra oikeuttaan kiistää, Kun kuorman raskaan alla uupuvaa Viel' rankaistuksen ruoska saavuttaa, Ja onnetointa hirmuherra ilkkuu, Kas silloin halla kukkaistarhan loukkaa, Ja keväimiä sitte tulla saa, Vaan turman jälkiä ne ei voi peittää. Niin, raskas, synkkä köyhän onni on! Miks' muuttunee, kun elon taistelusta Ma lähden kerta, Anna raukan päivät!
Tiedä, ettei käyttää koita Käypää kaavaa mittanansa Erakko siin' istuissansa, Arvostellen näitä, noita, Hän, mi siellä unhollansa Maksaa runorikostansa, Maksaa unelmistaan, joita Kutoi omaan mailmahansa, Hän, mi, vaikk' on ruhtinaita, Istuu korpilinnassansa, Palvellen, vaikk' ilkkuu kansa, Oman uskon jumaloita! Syvään sielun' sisimpään Syvään sielun' sisimpään Kuin sulo kaiut kilkkuu.
AARON. Hän emäntäni on, tää minä itse, Mun oman nuoruuteni voiman leima; Tää mulle kalliimp' on kuin koko mailma, Ja tätä koko mailmaa vastaan suojaan, Tai Rooma saa sen vielä verin maksaa. DEMETRIUS. Tää ikihäpeäks on äidillemme. CHIRON. Tuost' äpärästä häntä ilkkuu Rooma. HOITAJA. Vihoissaan hänet surmaa keisari. CHIRON. Punastun, herjaansa kun aattelenkin.
Tahdon päästä tietämään, Miks kaiku taas mua ilkkuu. Nyyhkinää ja riehuntaa! Soi huiluin helkkeet hienot! Aatostani tuudittaa Pois madrigaalit pienot. Mistähän tää mailma lie, Nää suukot, hurmaannukset? Toiskohan tää iltatie Viel' aamusarastukset? Satakieli rinnassain Siis mykkä viel' ei liene? Eihän lemmenvaivaa vain Tää lemmenkaipuu tienne? Sonetteja Dianalle. Mik' olet mulle? Mik' olet mulle?
Sun pyhin, armain, uljain unelmasi kuin suven sade maahan katoaa ja vihollinen ilkkuu haudallasi ja kotis yllä kamartuupi maa. Ma miettiessäin katsoin tähtihin. Näin oman kohtaloni tähden siellä. Se oli niinkuin kaikki toisetkin.
RITARI. Ovat, mylord. LEAR. Tule, poika. NARRI. Se, joka impenä nyt mulle lähteiss' ilkkuu, Ei immeks jää, jos vaan viel' osuu nuoli pilkkuun. TOINEN N
Kun ilta on armas ja suurena kuu, Ja tyyni jo laskevi veille, Sinut purteeni saan, ja se ajautuu Päin saarta, mi viittovi meille. Se meitä jo vuottavi viitoineen, Min varjoissa oikut ilkkuu, Mut rastas laulavi siimekseen, Ja varjoista tähdet vilkkuu. Mut sentään, jos varjoja kammoksuin Et kuule helkettä rastaan, Niin airoin ma lepään ja viihtävin suin Sua painan ma rintaani vastaan.