United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta katso! siitä ei tule mitään, vaikka äite ja koko mailma sitä tahtoisi, kun en minä tahdo. Mutta mikä se on, ku liikkuu tuolla etäällä. Se on varmaanki koira, jonka jäljet näin äsken! No tule tänne, kuuletkos! Hän, niinkuin minäkin, ei tahdo!... Herra, minun luojani! se on susi, jota niin kauan olemme hakeneet!"
Ne yöt pari ympäri helluntain, ne yöt on suuret ja syvät ja silloin jos ei tule tuuli vain, niin kypsyvät heelmät hyvät. Oi, antaos taivas tyyntä nyt, jos sitten sa annatkin muuta! Oi, varjele Luojani vakainen nyt orvon omenapuuta! Niin jos oisit lauluni kuin on suuri metsä, äänet kaikki kaiuttaisit, kaikki sävelet sä.
NIILO. Kuolema ja kadotus, minä tahtoisin sulloa ja survoa murskaksi sen ihmisen, joka sallii, että puhdas ja viaton tyttö hänen tähtensä vankeuteen heitetään. Mikä neuvoksi tulee, jos hän saa sen tietää. Helena, mun armas morsiameni, mun ihana, suloinen kultani, sano minulle jo, mikä saattoi sinun ottamaan syyksesi rikosta, jota et tehnyt ole? Niilo, anna minun olla. Voi, Luojani, armahda minua!
"Siinä jo on tarpeeksi sanottu, enemmän kuin tarpeeksi. Oi armas luojani! Minä lähden lentämällä kotiin, minä olen häntä kantanut kätteni päällä, ja minä häntä kannatan vieläkin, mutta hänen täytyy juosta, juosta yli seitsemän aidan, yli joka huoneen. Emäntä hyvä, älkää sentään paheksuko, minä olen tyhmä, aivan yksinkertainen". "Mitä hyvää? Sinäkö yksinkertainen?
Jos henken' heittää saisin Nyt juureen ristin-puus', Se kuolo ihanaisin, Se suurin suloisuus. Sua kiitän sydämestä, Oi Jesus, ystäväin, Sun kuolin-tuskais' eestä, Teit hyvin kaikki näin. Suo, että puolees taivun Ja pysyn uskossas, Ja kun ma hautaan vaivun, Suo tulla suojahas. Niin, kun täält' erkanen ma, Sä ole luonani, Kun hautaan raukenen ma, Käy turvaks' Luojani.
Noin se kuiski Impynen Kun mä saavuin kutsuttuna kerran Herran huoneen portille, Hän mun auttoi huoneesen Monta pitkää päivää, yötä Olin tehnyt turhaa työtä; Laupius, Rakkaus Meit' ei kohtaa ansiosta. Kiitoslauluun soinnu suu! Karitsan on virsi veisattava Taivaan puistot kajahuu, Pyhäin joukko ilmaantuu, Koko taivaan riemussansa Perinnöksi armostansa Lahjoitti Luojani vaijentaa jo suun.
"En ole oppinut sitä nuorena ja Luojani on luonutkin minut ihmiseksi eikä ihmisten pilkkaajaksi." "Kiittäkää siitä Luojaanne ja lähtekää nukkumaan. Uni se on sellainen ystävä, joka huolet ja murheet haihduttaa", sanoi emäntä leppyisesti hymyillen ja lähti makuuhuoneeseensa. Makuuhuoneeseensa lähti Tapanikin, ja tuntui somalta kun emäntä oli häntä niin hyvin ymmärtänyt.
Mutta silloin poika uhkaamaan, että jollette osaani anna, eloon isäni herätän. »Mitenkäpähän tapetun henkiin herättänet?» ivaavat veljet. Ottaa poika hienon vitsaksen, solmeaa sen messinkirenkaaseen ja alkaa sillä otson nahkaa piestä loihtien: »Nouse, luojani, lovesta, tekijäni tainnoksista, ylös ilmoille, isäni!»
Kiitos Luojani! Täältä olen sinut nyt löytänyt! Kotiseudullamme on minulla talo ja viljaa kyllin, sinne täytyy sinunkin seurata minua. Kaikki minun omaisuuteni olkoon myös sinun. Hurskas, oikeauskoinen mies on meilläkin sangen tarpeesen, sillä tuo uusi oppi levenee levenemistään kasvavassa polvessa. "Pyörtymys valtasi minut. Niinkuin öiseen sumuun peitettynä seisoi edessäni tuo vanha vaimo.
Sua kiitän mä Luojani armollinen, kun annoit sa kodin hyvän, soit äidin niin hellän ja herttaisen ja taaton niin tarmoa syvän, kun annoit sa myös pari ystävää ja ne hyvää, en pyydä mä enempää, ja annoit sa armahan isäinmaan, jota kyntää ja rakastaa.