United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin kansas autat liittoon Jehovan Ja Israel on voimatonna luonas. Niin Moab voittaa ja niin Herra voittaa: Mun kauttani saa kansas jumalan, Jost' uusi elinvoima vuotaa sille. BAALAK.
Oi, suo mun luonas istua hiljaa, nähden, Kuink' kevät kaunis koituvi talven yöstä Ja, kukkais-vauloin, purppuranauhat päässään. Onnelan päiviä suo. Ma istuin taannoin, tyttöni, vuotehellas; Sun silmäs synkkä ol', iho riutununna, Ja kuolon kalpeus niin kuni nietos kylmä Verhosi kasvoja vaan. Nyt talvi karkas.
Ei suvi ollut, juhannus, kun synnyit, Suomen vapaus, sa lapsi rakkautemme, vaan tähdet kylmät, ankarat sun kehtohosi katsoivat, sa lapsi sydäntemme. Mut kun sa silmäs auki loit, niin vartion sa nähdä voit sun luonas valvomassa. Ja kuinka tiemme kulkekoot, sa veri meidän verta oot, sa ainut maailmassa.
Niin on silmäsi syvät, tummat Kuin on lampuet sydänmaan, Niin on tunteesi tulta täynnä Kuin ei Suomessa koskonkaan. Lämmön hehkua luonas hengin, Joka jäänkin jo sulattaa Mutta kauanko pohjan kylmää Jaksat, kukkanen, vastustaa?
Ken onnellisna rinnoilles Tuikahtaa vois ja ken sais sun, Sun luonas soinnun kaivatun! Mun sydämeni kiveä lie raskahinta varmaan, Kun toisinaan pois puhkaista on rintakehäni. Ei kovaa tok', ei jähmeää kuin kylki vuoren harmaan, Kosk' useasti kuohulähteen lailla läikkyvi.
Rinnoilleni kantaisitko Kukkatarhat keväiset? Kukat Eedenin ei oisi Impyeni vertaiset. Vaiko viet mun syys-yön hallan Usvaan synkeään? Oi, sen tunnen epäillessä Hänen lempeään: Liehun, liikun levotonna Niinkuin tuuli lehdossa, Etsin, Runotar, sun luonas Taasen tyyntä, lepoa. Lie synninteko onnetoin Tuo kuvain palvelus: Ma Luojan kuvaa jumaloin, Siit' uhkaa kadotus.
DIOMEDES. Sen Agamemnon sois; ja Hector-urhon Achilles tahtois aseetonna nähdä. HECTOR. Aeneas, kutsu veli Troilus tänne; Tää veljesvierailumme tiedoks saata Odottaville troialaisille; Palatkoot kotiin. Kätes mulle, lanko! Ma luonas atrioin, niin urhos näen. AJAX. Suur' Agamemnon tulee meitä vastaan.
Sä jos et lähde, kuolen pois, Jäät yksin tänne maailmaan, Ja isäs vaikka luonas ois, Hän sulle on kun vieras vaan. Ja kaste laskihe illalla, Se laskihe lemmikkikukkihin, Ne ovat kuihtuneet, kuolleet. Ja poika lemmitsi neitoa, He salaa lähtivät kotoaan, Ei tiennehet vanhemmat heistä. He sinne tänne kulkivat, Ei heill' ole onnea ollunna, He ovat kuihtuneet, kuolleet.
Jos oisin Sun poikas, Hubert, niin mua rakastaisit. Viattomilla loruillaan hän minuss' Elohon herättää jo kuolleen säälin, Jos häntä puhuttelen; joutuun toimeen! ARTHUR. Oletko sairas? Kalvas olet tänään. Ah, jospa oisit sentään hiukan sairas! Yön luonas istuisin ja valvoisin; Ma enemmän sua hellin kuin sa mua. Poveni sanoillaan hän valloittaa. Lue, pikku Arthur!
RUOJA: Kiertelet, kuvatteletko, vaikka tiedän tarkoillehen: se oli se samainen akka, jonk' olen joskus ennen nähnyt täällä luonas luikehtivan. RUOTUS: Kun tiesit, mitäpä kysyit? RUOJA: Miks olet muuttunut minulle? Et ole armas niinkuin ennen. Päivin et mulle päätä käännä, öin et kutkuta kuvetta. Sanot sanasen, senkin ärjyt. Mikä mielesi masensi? Enkö oo ihana enää? Eikö oo rintani ripeät?