United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
TUOMAS. Mielitkö hellittää? Katsos tuossa, kuinka koreasti hänen päästät. Menkäät, äijä! JUHANI. Ah! minä olisin kantanut hänen iloiseen kalaasiin, kantanut kuin pienen lapsen; sillä säkeniä säihkyy karvainen poveni. Herran poika! kenen paulasta olen minä naappaisnut lintua? Lintua tai jänistä? TUOMAS. Kitas kiinni! JUHANI. Olenko minä varas, minä? LUKKARI. Sitä ei hän sanonut, poikani.
Armos minua nosti, sinä ijankaikkinen, ja nyt seison rauhan vuorella mailman hälinästä korkealla, ja ympärilläni hymyilee äänetön, pyhästi tuoksuva myrttimetsä ja hämärsalaisesta hekumasta poveni hehkuu ja voimallisesti kohoo. Niin on nyt elämäni päivä. Mihen vertaan sen?
Mutt' tuikkaavaisten tähtien valossa Oihonna nosti silmänsä kirkkaan Ja ystävälleen kättä hän tarjosi; Näin aaltojen impi saneli nyt: "Kuin vuoren kylmä tuuli, he laulavat, Oihonna leikkii kukilla laakson; Hän aalto ompi päivässä kiiltävä, On silmässä tulta, rinnassa jää. En tuuloseksi syntynyt, aalloks' en, Vaikk'ei, kuin muiden, poveni liiku.
Joku vaatinut lie, joku vartoi varmaan ... olin siellä kuin kutsusta kullan armaan. Sisäsuojasta jostain tuon lumotun linnan kuin soittoa kuulin, kuin tarua rinnan. Joku kärsi siellä, joku siellä suri, niin nyyhke mun poveni puhki puri. Kuin leimaus lensin ma ääntä kohti! Kuu kylmä permannon paasiin hohti. Ylt' ympäri aukeni autiot huoneet; oli kuin ois vainajat varjoja luoneet.
Kiirehdi nyt hieman, kuhnustelija, sillä kuoleehan herra Weichert pian janoon» herra Weichert piti puoliaan, mutta se ei auttanut, lasi temmattiin hänen käsistään »ja poveni paisuu ylpeydestä, kun katson poikaani, joka on suorasukainen, uljas sotilas ja josta toverien luottamus ja kuninkaan armo on tehnyt upseerin.
Täss' yleväin on poikiesi päät; Kätesi tässä, pilkoin palautettu. Suruas ilkutaan ja uljuuttas. On tuskemp' ajatella tuskiasi Kuin muistaa oman isän kuolemaa. MARCUS. Jääks muuttukoon Sicilian kuuma Etna, Ja hornan iki-lieskaks poveni! Ei moista kurjuutt' ihminen voi kestää! Tuo hoivaa ilku itkevien kanssa, Mut tuskan pilkka kaksin kerroin surmaa.
Poveni paisuu ja nostaa minun ylös korkeuden luhtiin, josta katselen sinua jalkojeni alla, sinua, kurja morsiuskunta. Toki ulos tästä, ulos, Rachel, hengittämään kirkasta ilmaa! Ja eläköön elämä, maa ja korkeuden vahvuus meidän ympärillä! Eihän ole meillä hätää maamme pallolla täällä, jossa kaikkialta meitä syleilee autuitten sinertävä taivas. Kolmas Näytös
Poveni teille tyhjennän, jos hengen Minulle, vaimoille ja lapsilleni Vaan lahjoitatte. ELISUR. Mit' on povessasi? NAHSEN. Ah, kultaa, Elisur! ELISUR. Ja hopeaa! MAAMIES. Perheeni, karjani jos päästätte! ELISUR. Maa Israelin on ja kaikki aarteet, Mut hyvällä kun nöyrryt, päästän sun. NAHSEN. Pois päästä joutava! Kas tuossa mene! NAHSEN. Pyhyyden tähden, tästä tuppeen suu!
Voi! varroinpa jo, kurja, kauvan häntä tien käännöksessä tuolla, lymyssä kuin nälkänen partti, mutta uhriani ei kuulunut täältä milloinkaan. Kihelöitsevä poveni ei kuitenkaan antanut minulle kauvemmin rauhaa, vaan pakoitti mua etsimään karhuani täältä. Missä ollee hän?
Sä näytät mulle ihmisen, joka on sun kuvas, näytät isäni, äitini, sukukuntani kaikki. Oi! saanhan kohta katsella sydämmeni ystävätä, katsella, miten säteilee hänen silmistänsä kuolematon, rakastava sielu. Niin olet sä mua kohtaan tehnyt laupeuden työn, ja mitä anelisin enään? Toki pyydän vielä yhtä, joka on poveni läheisimpiä.