United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä nostan lakkia, ja silloin se nostaa kerran silmänsä ja nyökäyttää päätään. Ja se tekee minuun niin kummallisen vaikutuksen, että minä käännyn ympäri ja jään katselemaan hänen jälkeensä. »Olikos se nuori?» »Nuori, nuori liekkö ollut vielä kahtakymmentä. Ja minä katselen ja katselen, kunnes se katoo puiden sekaan. No nyt minä ymmärrän! ajattelen minä.
"Minä olen niin onnellinen, niin kiitollinen, rakas ystäväni... Mutta", hän jatkoi, "minä myös ajattelen sitä, että on suuri edesvastaus joutua niin onnelliseen asemaan ... ja onpa vaikeatakin hoitaa semmoista virkaa?" "Tietysti", vastasi mies vakaisesti, "elä usko, että minä katselen sitä kevytmieliseltä kannalta.
Toisia noviiseja tosin on tullut, jotka ovat tehneet peräyttämättömän lupauksen, ja kauniit, nuorekkaat kasvot ympäröivät minua; mutta sydäntäni viiltää usein, kun katselen heitä ja ajattelen, että he, niinkuin me muutkin, ovat sulkeneet itseltään elämän oven ja kaikki sen muutokset, ja alkaneet astua sitä yksitoikkoista polkua hautaa kohden, jonka askeleet on vaan vanhentuminen.
Minä kurja synnin lapsi Astun arkivaatteissain, Paljas rinta, takkuhapsi, Eikä pappi aatteissain. Minä kuljen kukkulalle, Jolla nurmi vihannoi; Istun sinne kuusten alle, Kuulen kuinka kuuset soi. Kuulen kuinka linnut laulaa, Kuinka laine loiskuaa, Katson kuinka aallot kaulaa Sulo saaren rantamaa. Täällä istun yksin aivan, Enkä veisaa, äännä en, Näen päällän' sinitaivaan, Töitä luonnon katselen.
Minä vastasin, että myöskin ajattelin niin. "Tämä on ainakin se kanta, rakas Mr. Copperfield", jatkoi Mrs. Micawber, "jolta minä katselen asiaa.
Mitä sanon heille kummallekin, kun näen heidän itkevän teidän poissaoloanne? Te julma olento! En tahdo puhua ensinkään itsestäni; mutta mikäpä minunkaan perii, kun aamuisin en enää näe teitä joukossamme ja yö tulee ilman että teitä saan tavata? kun katselen näitä kahta palmua, jotka istutettiin meidän syntyissämme ja jotka ovat niin kauvan olleet keskinäisen ystävyytemme todistajina!
Kuitenkaan tuskinpa saatan minä uskoa aistejani, eli ajatella, että minä todellakin asun Boabdilin palatsissa ja sen balkongeilta katselen tuota ritarillista Granadaa!
Minä voin tulla joka päivä ja milloin hyvänsä. Jo huomenna aamiaista syömään, eikö niin? Hän ei inhoita minua, kumma kyllä. Minä katselen häntä tuohon, jossa hän lepää, pää vasemmalla käsivarrellani. Ja hän on taas Annan näköinen. Kenties on ruvennut siltä näyttämään siksi, että haen tuota yhtäläisyyttä, että tahdon tahallani pettää itseäni ja saada itseäni siihen uskoon.
Mutta istu nyt kultaseni! Niin hauska ja nätti! Ja niin kaunis näköala ikkunasta! KALLE. Niin, siinä minä usein seison ja katselen teidän taloonne päin. Katsos, sieltä näkyy savupiiput suurten koivujen yläpuolelta! Ja silloin minä aina ajattelen sinua, että mitähän sinä nyt tällä hetkellä toimiskelet? Luetko, istutko pianon ääressä vai hoidatko kukkiasi?
Niin kuljin ja kuljen yhtenään Ja katselen kaikkialle, Ja aatos se leivona leijailee Niin kauvas ja korkealle. PILVISIN