Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Mieli tuntui tavattoman somalle ja täyteläiselle, mutta pää tuntui niin tyhjälle ja typerälle, ettei siellä kuulunut niin asiallista sanaa, jota isäntämies olisi viitsinyt sanoa ja sanoa kuitenkin pitäisi. Jo kääntyi sisareensa, ojensi kätensä, nyökäytti päätään ja palavin silmin virkkoi: »Mitä se muuta siinä kirjeessä puhuu? Annahan minä tässä virokseni katselen.»
Eikö saisi luvan olla mukavampaa tuolia, sanoi Robert, kun näki hänen istuvan pienellä puujakkaralla. Kiitoksia, mutta minä olen tottunut näitä tämmöisiä puita painamaan eikähän tässä isoja istumisia. Katselen vain vähän näitä papereitani. Hän vaipui työhönsä Robertin ruvetessa riisuutumaan.
Ei leiju kukka lemmen Nyt järven lahdella, Ei vuokko, niinkuin ennen, Kukoista rannalla, Ne loistosat kukkaset poisti Hyy talvinen, hanki ja jää, Mi ennen niin sievästi loisti, Sen surmasi hyyteinen sää. Ei pohjan satakielen Nyt ääni helkykään, Ei helky, munkin mielein Niin alavaksi jää. Vaan katselen pohjolan tulta, Tuota roihua riemuisaa Oi lempeni! säihkyvä kulta! Oi tuttua leimuavaa!
Minä olen varma siitä, että saatan itseänikin hämille. Mitä vielä aiotte sanoa?" "Kun katselen teidän pukuanne ja ja " "Nuo kaksi killinkiä kuin minulle annoitte? Niin " "Minä luulin teitä pienen, minun kaltaiseni, arentimiehen pojaksi. Mutta nyt minä puheestanne huomaan, että olette ylioppilas herrasmies. Eikö niin ole?"
Minä katselen tältä korkeudelta, jolle kohtaloni on minut asettanut, tuota joukkoa, jota sinä nimität lapsikseni kyllähän minä heitä rakastan, heille hyvää suon vaan heitä on monta ja he ovat kaukana minusta. Voi! onpa halvimmallakin heistä toki joku olento, jota hän saattaa likistää rintaansa vasten ja johon hän voi antaa isällisen hellyytensä ilman mitään määrää vuotaa.
Muista, vaan ei minusta!... Niin minä arvelin enkä millään lailla olisi tahtonut ruveta itseäni uskomaan, että näet mieli kuitenkin teki mökkiä ja että emännän sanat olivat alkaneet itua tehdä... Näin minä vain vakuuttelin itselleni, että katselenmahan, mitä katselen, eihän minun silti tarvitse mitään meinata... Ja minä katselinkin, katselin ja arvelin ja päätin.
Tiedätkös koska minä katselen kaikkea häijyyttä täällä kotona, niin nousee sappi kielelleni, ja jos täällä kauemmin viivyn, niin tulen yhtä pahaksi, kentiesi pahemmaksi. Ennemmin näkisin itseni kuusi jalkaa maan alla, ja olisiki jo kaiketi niin, ellei se hyvä kirkkoherran rouva olisi minua vähän ilahutellut." "Minun on kauheasti mieleni paha sinusta," vastasi Uoti.
Tapaan itsessäni itsekkyyden, omahyväisyyden ja sydämettömyyden kuiluja, joihin katselen pyörtymättä, häpeämättä, punastumattakaan sillä semmoisiahan ovat muutkin. Se aika minua nyt tympäisee alkoi muuten tympäistä jo piankin, ja siksi kai sitä myös niin pian pakenin. Riennän sen yli kuin vetelän suon, joka on rämmittävä, päästäkseen toiselle rannalle. Mistä se tuli tämä?
»Eipä sillä ja sen vuoksi, vaan katselen tutakseni», arveli vaimo leikillään, tyytyväisenä että hänen miehensä oli kuitenkin viinaton, ja alkoi Aapolle neuvoella: »No koeta, lapseni olla siivo ja nöyrä, että sinusta kunnon mies tulisi. Pidä mielessäsi Jumala ja muista häntä kiittää, sillä hän sinulle on tämänkin hyvän toimittanut.»
Professori loi häneen kummallisen katseen: Luuletteko, lapsi, että minä katselen hattuanne muulla kuin ilolla, ajatellessani, että nuori tyttö voi kieltää jonkun korukappaleen hämmästyttääkseen isäänsä rakkaalla lahjalla. Minusta nähden te olette varsin hyvin puettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät