United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miten somaa olisi valokuvassa nähdä tuokin suuri kultaharsoinen honka, jonka on pää ylinnä kaikkia muita tuolla rannan töyräällä. Entäs tuossa nuo kultapaitaan pukeutuneet koivut ja niitten takana hymyilevät kuuset... Voi, voi! Ja niitten alla tuo ruohikkoranta, missä sorsapari uiskentelee. Kuinka mielelläni näkisin nuokin rauhalliset linnut valokuvassa.
Niin Iiri unhotti kaikki surut tässä ihanassa metsässä, jossa kuuset ja kukat tuoksuivat, linnut visertelivät ja päivä paistoi. Lampi oli ihan tyyni, ainoastaan silloin tällöin pieni värähdys näkyi sen pinnalla, kun sorsa sukelsi tahi kalanen pakeni hauen ahmaavaa kitaa.
Siellä hän astuskeli ympäri auringon ja varjojen välillä; hänen hiljan heränneet himonsa synnyttivät tunteita ja ajatuksia, samoinkuin päivärinteinen mäki keväällä kukkia ja vihantaa heinää kasvaa. Hän oli sekä terve että sairas. Tuossa nousi metsä nuorena ja mehevänä; tummat, raskaat kuuset uiskentelivat auringon paistavassa sinessä, tunturein huiput kohosivat puhtaina ja valoisina.
Tämä kansa on tullut yhdeksi, niinkuin monta puuta tekee suuren metsän. Petäjät, kuuset ja koivut ovat eri puulajeja, mutta yhdessä muodostavat he metsän. Kansa toisessa maakunnassa erkanee toisen maakunnan kansasta ulkonäön, vaatteenparren, luonteen, tapain ja elämänlaadun suhteen.
Trojan ja Kreikan uroot olivat tuulessa voittosillaan ja isot kuuset näyttivät kumartuvan Peleyn pojan kauhean vihan edessä. Oakhurst kuunteli vakaana, tyytyväisenä. Häntä miellytti etenkin Kille Viattoman keksimä nimitys ketteräjalkaiselle Akilleelle. Viikkokausi vieri siten, ruokaa oli niukalta, vaan Homeeroa runsaasti.
Yks oli impien iloses joukos Kaarevil silmäripseil, Hartioil aaltoilit kiharat mustat, Kiiltävät, hiilumustat; Hopeekellon helinä Oli hänen äänensä Ja liikuntonsa niinkuin taivaan-haamun, Koska hän kunnaalla väikkyi. Miksi niin ihanast hekumast sykkyy Hohtavat ohauksein? Miksi tuo pyhästi kuohuva kuume Syämmeni kammioissa? Miksi kuuset synkeät Katsahdit niin armahast?
Suuta suihkajaisin, Vaikka veress oisi, Joka surman toisi, "Sultahan sen saisin... Vaan ei kullan luokse kuulu ääneni, Kujerrus ei ehdi armahalleni, Kuuset mua vaan on kuulemassa, Hongan oksat vastaan huokaamassa!"
Hiljainen ja kirkas oli talviyö. Taivaan korkeassa kummussa loisti kuu ja tiheässä kimaltelivat tähdet tummansinisellä pohjalla. Maassa alhaalla hohti lumi helisevässä valossa niin pitkälle kuin silmä kantoi, yli laaksojen ja vuorten ja järvien jään. Mutta vakavana seisoi metsä; ylös kohosivat honkain latvat ja kuuset viheriöitsivät, vaikka taipuivatkin oksat maata kohden kylmän kinoksen painosta.
Kuuhut kulki taivahalla kuusten lomitse kurkistain kansa se kasvoi kuusten alla, käköset oksilla kukkui vain. Läksi puut ylenemähän, vesat nuoret nousemahan, kasvoi kuuset hukkalatvat, lautui lakkapäät petäjät. Kalevala.
Kuuset reimat kasvoi ympärillä, Kaiken kaartoi taivas sinillänsä; Laakso oli oikein rauhan laakso Vehkaa poimimma me leiväksiksi. Siinä seisoissamme nilkkaa myöden Liejussa, mä lausuin: "Kuule, isä! Miksi taasen näin on aika huono, Että elääksensä ihmisparkain Täytyy käsin käydä luonnottomiin!