United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ruotsissa alkoi tämä villitys Norrlannissa jo Kustaa Aadolfin aikana, kiihtyi ja raivosi sitten koko maassa, mutta erittäin ja kaikista julmimmin Taalain maakunnassa.
Nekin, jotka joutoaikoina itseksestään moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin pitäjätä pois luotaan, josta syystä maakunnassa monta tekemätänsä runoa laulettiin, joita itse ei enään muistanut tuskin tehneensäkään.
Uusissa mukamas on kerettiläisyyttä, sanotaan, ja mitä kaikkea, ties Jumala. Mut olen minä sentään niitäkin laulanut; se on nyt jotain uuden uutta, enkä minä ole keksinyt niissä niin hölyn-pölyä. BUYCK. Minä huolisin häneltä kysyä! Meillä, tässä maakunnassa lauletaan mitä tahdotaan siitä syin, että kreivi Egmont on meillä maaherrana; hän ei moisista välitä.
Mutta kun Pedro Vicente oli mukana ja apuna, mies, jonka horjumaton rohkeus ja syvät tiedot erä-aavikosta olivat kuuluksi tulleet koko maakunnassa, olivat suurimmatkin epäilijät rauhoittuneet. Vihdoin rupesi tämä uutisen puute tuntumaan epäilyttävältä.
Tähän aikaan asui matalassa majassa Frygian viljavassa maakunnassa vanha parikunta. Köyhiä he olivat, mutta sentään onnellisia. Sillä he olivat kohtaloonsa tyytyväiset, kiittivät kuolemattomia jumalia heidän antamastansa hyvästä ja elivät ainaisessa rauhassa ja keskinäisessä sovinnossa ja rakkaudessa. Mutta yltä-ympärillä oli ylellisyyttä ja nautintoa.
Muuan tämän lain pykälä sisältää seuraavan määräyksen: "Missä jotkut suomalaiset viimeksi kuluneina vuosina ovat asettuneet suuriin metsiin läntisessä Norrlannissa, Taalain maakunnassa, Bergslagenissa ja Vermlannissa ja rakentaneet sinne, siellä tulee meidän maaherrojemme yhdessä laamannien ja lautakuntain kanssa toimittaa siitä tarkka tutkimus, ja jos he huomaavat, että joku on asettunut niihin metsiin ja maakuntiin, joihin voi rakentaa asuntoja ilman vahinkoa maalle, ja suomalaiset ovat raivanneet itselleen peltoja ja niittyjä tai vielä voivat sitä tehdä; missä myöskin on siihen tilaisuutta ja jos he varmasti vakuuttavat kruunulle tahtovansa raivata peltoa ja niittyä tai mennä vuoritöitä edistämään, siellä sallittakoon heidän pitää torppansa, tai varmat miehet antakoot heille maata asuttavaksi.
Koillisessa olevassa Tacuarembón suuressa maakunnassa, joka täyttää kuudenneksen koko tasavallan alaa eli 291 Suom. neliöp. suuremman pinta-alan kuin Belgian kuningaskunta on ainoastaan 24,000 asukasta eli 0,82 kullakin neliövirstalla. Vuonna 1796 oli väkiluku ainoastaan 30,700, vuonna 1852 oli se noussut 131,900, ja kahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1860, 221,300.
Taalain maakunnassa Ruotsissa 1771, oli 1808-09 vuosien sodan aikana Karjalan jääkärien päällikkönä, arvoltaan everstiluutnantti, ja sittemmin eversti, johtaen kunnolla heitä Revonlahden, Lapuan, Alavuden ynnä muissa tappeluissa. Sodan jälkeen hän jäi Suomeen asumaan, oli Kuopion läänin maaherrana 1810-27 ja kuoli Ruoveden pitäjässä 1836.
Noille suorasukaisille, vilpittömille ja kohtuullisille talonpojille olivat pääkaupungin paheet oudot. Maaseuduilla tuo suuri joukko epäilemättä pysyi semmoisena kuin se aina oli ollut ei parempana eikä huonompana. Myöntäkäämme kaikki nämät että pääkaupungissa oli muutamissa siveys ja maakunnassa maalaisten yksinkertaisuus. Mitä on jälellä?
Sitten seurasi ankara talvi ja semmoinen nälänhätä Taalain maakunnassa, että suuria ihmislaumoja vaelsi sieltä pois hakemaan uusia ja parempia olinpaikkoja. Molempina vuosina 1689 ja 1690 liikkui kulkutauteja ja kulovalkeita. Vuonna 1691 tuli kevät aikaisin ja äkisti; jo huhtikuun 28 päivänä poimittiin kypsiä mansikoita Tukholmassa.