United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Minun kirjani", hän vastasi miettiväisesti, "sanoo, ettemme koskaan ole todellisesti tyytyväiset Jumalassa eikä todellisesti vapaat, jollei meidän ole kaikki yhtä, ja Yksi ole kaikki, ja jotakin ole sama kuin ei mitäkään. Luullakseni minä en ole kokonaan ja todellisesti vapaa, Elsa serkku, sillä minä en voi rakastaa tätä paikkaa aivan yhtä paljon kuin vanhaa kotiamme Eisenachissa."
Milloinkaan ei hyödyttömäin opetusten tarvinnut pusertaa kyyneliä heidän silmistään; milloinkaan eivät kuivat nuhdesaarnat heitä ikävystyttäneet. He eivät tunteneet edes varkauden käsitettäkään, kaikkihan heillä oli yhteistä, eivät kohtuuttomuutta, sillä he olivat tyytyväiset yksinkertaiseen ruokaansa, eivätkä valetta, sillä heidän ei tarvinnut toisiltaan totuutta salata.
Kaipuumme tähän yhteyteen pitää meitä henkisesti vireillä ja estää meitä vaipumasta jokapäiväisyyden ja aineellisuuden helmaan ja siihen nukkumasta. Tähän yhteyteen on meillä vain harvoin tilaisuus päästä, mutta olkaamme kuitenkin tyytyväiset, ettei sitä meiltä sentään kokonaan kielletä. Kerta vuodessa se meille on melkein säännöllisesti suotu.
Kotiperheeni kuului keskisäätyyn ja me olimme erittäin tyytyväiset että kuuluimme siihen; ja kun elimme koroillamme emmekä olleet mistään valtion virkamiesluokasta, sanoimme itseämme itsetietoisesti herrasväeksi.
Tähän aikaan asui matalassa majassa Frygian viljavassa maakunnassa vanha parikunta. Köyhiä he olivat, mutta sentään onnellisia. Sillä he olivat kohtaloonsa tyytyväiset, kiittivät kuolemattomia jumalia heidän antamastansa hyvästä ja elivät ainaisessa rauhassa ja keskinäisessä sovinnossa ja rakkaudessa. Mutta yltä-ympärillä oli ylellisyyttä ja nautintoa.
Luultavasti he eivät olleet tyytyväiset saaliiseensa; saarnan nuotti ei ollut oikein harras, eivätkä he saaneet kertaakaan itkeä. Semmoista se on tämä ihmiselämän juoksu. Jos he olisivat olleet muutamia vuosikymmeniä nuoremmat, niin tietysti he olisivat istuneet ulkopuolella, nykyisten nuorten kanssa neuvottelemassa tanssipaikasta.
Siihen ei kukaan vastannut mitään, kaikki näyttivät olevan tyytyväiset tuomioonsa, sammuttivat päreen ja panivat maata. Minäkin olin taas entisellä paikallani uunin päällä ja koetin selälläni maaten saada unta silmiini, vaikkei siitä tahtonut tulla mitään. Kuitenkin vaivuin viimeinkin unen horroksiin, mutta samassa kuului kirkon kellon läppääminen tapulista, joka säikäytti minun aivan hereilleni.
Pitääkö tässä sotamiehen ruveta rauhaa huutamaan? No niin, kun ette meistä tahdo mitään kuulla, esittäkää sitten teikäläinen malja, joku oikein porvarillinen malja. JETTER. Siihen olemme valmiit! Turva ja rauha! SOEST. Järjestys ja vapaus! BUYCK. Hyvä! Siihen mekin olemme tyytyväiset. KAIKKI. Turva ja rauha! Järjestys ja vapaus! Hallitsijattaren palatsi. Margareeta Parmalatar, metsästyspuvussa.
Kaikki olivat päätökseen tyytyväiset, ja nyt alkoi hakeminen puutarhurin huoneessa. Sitte mentiin hänen apulaisensa kamariin, mutta Junno ei löytänyt avaimiansa. Eversti ja Näpsä vaihtelivat silmäyksiä. »Tuopa näyttää pahalta», virkkoi eversti. »Se paha on pian nähty», sanoi Junno, jonka kuuma veri alkoi kiehua.
Kaupoista sovittiin pian, sillä olivathan he molemmat kunnian miehiä ja heillä oli syytä olla niihin tyytyväiset; toinen oli ostanut hyödyllisen kätyrin; toinen oli saanut rahaa, millä voi maksaa nälkäisten palvelijainsa palkat. Ikäänkuin sattumalta kysyi kreivi sitten, näin "ystäväin kesken", heidän majesteettiensa nykyistä mielipidettä neuvoskunnasta.