United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
On niin paljon hälinää ja liikettä ja komeutta meidän ympärillämme tässä suuressa kaupungissa. Mutta kun vähän enemmän tutustun ja perehdyn siihen, se ehkä kuitenkin tuntuu taivaallisemmalta. Elsan kertomus. Eisenachissa, Huhtikuulla. Viimeiset sanat, jotka minä kirjoitan rakkaassa vanhassa sälyhuoneessamme, Fritzin ja minun!
Jollei minulla olisi muutamia muistoja kodistani Eisenachissa, joita en kuitenkaan tohdi aivan kauan mielessäni pysyttää, tuntuu välisti siltä, kuin yksin puhtauden ja totuuden ajatuskin haihtuisi sydämestäni. Romassa, Elokuulla.
Mutta kun olen päättänyt päivälliset työni ja tulen sisään, minä tapaan äitini ja Evan istumasta vieretysten; ja kenties Eva on ääneti ja äiti pyyhkii pois kyyneliä, jotka putoelevat ompelukselle; mutta kun he katsovat ylös, heidän kasvonsa ovat tyvenet ja rauhalliset, ja silloin minä tiedän, että he ovat puhuneet Fritzistä. Eisenachissa, Helmikuun 2 p.
Se ei edes häiritse hänen iloista mieltänsä. Se on luonnollinen kuoleman pelko, jota en minäkään jaksa voittaa. Minusta kaiketi, varmaan kuin hänestä, Jumala epäilemättä poistaa kuoleman pelon, kun Hän katsoo kuolemaamme otolliseksi. Tämä ruton aika muistuttaa minua paljon siitä, mitä tapahtui, kun rutto viime kerralla etsiskeli meitä Eisenachissa!
Martin raukka oli tosiaankin saanut kokea kyllin vastuksia täällä. Mutta tähän lienevät hänen äitinsä sukulaiset Eisenachissa syypäät. Toivottiin, että nämät olisivat hyvät häntä kohtaan, mutta nähtävästi he eivät huolineet hänestä yhtäkään.
Mutta me emme ole vielä tavanneet ketään, joka on nähnyt kaikki nämät ihmeet, niin että Martin Luther ja äidin-äitimme ovat suurimmat matkustajat, mitä Fritz ja minä tunnemme. Martin syntyi Eislebenissä. Hänen äitinsä on porvarissukua. Kolme tämän veljistä asuu täällä Eisenachissa, ja täältä hän naitiin. Mutta Martin'in isä oli talonpoikainen mies.
Kukaties pikku Evan on määrä olla pyhimys meidän joukossamme; ja sillä, että autamme häntä, me ehkä parhaiten miellytämme Jumalaa ja pääsemme viimein johonkin halpaan paikkaan taivaasen. Eisenachissa, Joulukuulla. Se lohduttaa suuresti, kun Fritz kirjoittaa niin reippaasti.
Tammikuulla 1510. Meillä on kauhea aika mennyt ohitse; jos se todella on ohitse! Rutto on liikkunut Eisenachissa; ja voi! on täällä vielä. Fritz tuli kotiin jouluksi, niinkuin tavallisesti. Juuri ennenkuin hän lähti Erfurtista, oli rutto ilmestynyt yliopistossa. Mutta hän ei tietänyt siitä.
"Munkit tekevät niin!" jnpisi Kristofer. "Minulla ei ole mitään sanomista munkeista", vastasi äidin-äitimme närkästi. Ja tyytyen tähän epäviisaasen myöntymykseen äidin-äitimme puolelta Kristofer peräytyi väittelystä. Maaliskuun 25 p. Minä olen juuri katsellut kahta kirjettä, jotka Martin Luther on lähettänyt isä Johan Braun'ille, yhdelle papille täällä Eisenachissa.
"Minä luulen, että jos Jumala ottaisi meidät luoksensa, me kykenisimme paremmin auttamaan niitä, joita rakastamme, siellä kuin Eisenachissa, ehkäpä paremmin kuin luostarissakin. Ja siellä me yhdymme jälleen eikä siellä tule koskaan mikään ero. Isäni kertoi niin minulle", hän lisäsi, "ennenkuin hän kuoli."