United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myöskin Kristofer ja Thekla, jotka alusta tuottivat meille enemmän huolta, kuin muut, ovat juuri vanhuutemme tuki ja ilo; joka osoittaa, kuinka vähän me edeltäpäin tiedämme, mitä hyviä asioita Jumala varustaa meille. Kuinka minä yhteen aikaan vapisin heidän molempien puolesta!
Viimein hän kuoli; eikä Thekla ottanut millään lailla lohtuaksensa, vaan istui erinänsä ja vuodatti katkeria kyyneliä. Ainoa seikka, joka ilahutti häntä, oli se, että Kristofer kaivoi haudan Nixille puutarhaan sen perunapuun alle, jossa minun oli tapa kesäisin istua ja neuloa, niinkuin hän nyt tekee. Turhaan me koetimme naurattaa pois hänen suruansa.
"Kuka epäilee", sanoi Kristofer, "kuinka taistelo päättyy, kun kaikki oppi, rehellisyys ja totuus on toisella puolella, ja muutamat viheliäiset, ahneet munkit toisella?" Ja hän jatkoi kertomustansa palosta ja ylioppilaitten puheista yhtä suurella riemulla, kuin se olisi ollut voitto Tetzelistä ja anekauppiaista itsestä.
Fritz ja minä katselimme toisiamme ja aloimme pelätä, että olimme tehneet väärin, kun pikku Kristofer sanoi: "Minä näin, kun Fritz ja Elsa eilen illalla kantoivat ulos pastejit." "Elsa! Fritz!" lausui isämme, "mitä tämä tietää?" Minä olin tunnustamaisillani, mutta muistin St. Elisabetin ja hänen ruusunsa ja vastasin vapisevalla äänellä: "Pastejeja sinä et nähnyt, Kristofer, vaan ruusuja."
Tosin se ei juuri liene ollut synti, kun toivoin saavani pelastaa omaiseni köyhyydestä ja huolista; mutta se oli varmaan synti, kun halasin maallista kunniaa, niinkuin isä Kristofer niin usein on minulle selittänyt. Kuinka vaikea siis eroittaa nämät molemmat toisistaan! Missä velvollisuus päättyy, ja missä kunnianhimo ja ylpeys alkavat?
Mutta minä lisäsin: "asia on tietysti aivan eri laatua: toinen jättää kotinsa Jumalan, vaan toinen mailman tähden." Mutta Kristofer, joka on pahin, jatkoi: "Elsa sisar, minä en rakasta munkkeja ollenkaan. Sinä ja Eva ja äitimme te ette tiedä ensinkään, kuinka huonot useat heistä ovat.
Minä pelkään toisinaan kauheasti, että täti Agnesin rukoukset täytetään myöskin kalliin äitimme puolesta vaikkei tällä tapaa, kuitenkin toisella. Hän näyttää niin vaalealta ja alakuloiselta. Kesäkuun 20 p. Kristofer on juuri palannut Evaa luostariin viemästä. Hän sanoo, että Eva itki kovasti heidän erotessaan, joka paljon lohduttaa.
"Ei", vastasi Kristofer, "Eisenachiin." "Tie auki, miehet", huudahti ritari seuralaisillensa; "me emme ole riidoin Eisenachin kanssa. Nämät eivät ole ne, joita varromme." Ratsastajat väistyivät meidän edestämme, mutta nuori ritari, joka näytti johdattavan heitä, kulki tuokion aikaa meidän vieressämme.
Minä näen nyt todella, niinkuin isäni ja Kristofer, että kirjapaino on jalompi ase, kuin ritarillisten bömiläisten esi-isiemme keihäät ja kalvat. Wittenbergissä, Joulukuun 10 p. 1520. T:ri Luther on tänään ottanut tärkeän askeleen.
Mutta tästä hän ei kovin hätäillyt. Hän sanoi vaan: 'minä olen ottanut väärän reliki-arkun, huomaan minä; tässä on perin pyhää tuhkaa St. Laurentiuksen pyhän ruumiin jäännökset, hänen, joka paistettiin parilalla." "Koulupoikain juttuja", minä sanoin. "Ne ovat kaikissa tapauksissa yhtä hyvät kuin muutkin jutut", vastasi Kristofer.