United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on kovin ikävää, kun pojat kääntyvät minun puoleeni uskonnollisilla epäilyksillänsä, koska moni asia epäilyttää minua itseä, enkä minä ymmärrä ollenkaan, mitä vastata heille. Tavallisesti minä neuvon heitä kysymään Evalta. Tällä kertaa minä en voinut kuin sanoa, niinkuin äidin-äitimme oli niin usein sanonut minulle: "Sinun täytyy odottaa, siksi kuin tulet vanhemmaksi, silloin sinä ymmärrät."
Silloin me totisina, mutta iloisina kaikki palasimme kotiimme." "Lapset", äidin-äitimme sanoi, "te olette tehneet hyvin; vaan te ette ole kuitenkaan ensimäiset, jotka ovat vastustaneet Romaa." "Kenties ei myöskään viimeiset, jotka se saattaa vaikenemaan", arveli Gottfried. "Mutta viimeinen vihollinen kukistetaan vihdoin; ja sillä välin jokainen martyri on voittaja." Evan kertomus.
"Mutta, äiti", minä sanoin, "minä en ole mikään nuori tyttö, minä olen kuusikolmatta täyttänyt; ei herra Reichenbach ole minusta vanha enkä minä ole koskaan huomannut, että hän on paljaspäinen, eikä hän minun parissani suinkaan ole vähäpuheinen." "Oikein, Elsa", arveli äidin-äitimme, nauraen sopestansa takan äärestä. "Antakaat, isä ja äiti, näitten molempain kahden kesken päättää asia.
Mutta Johan Hussin ystävien joukossa oli paljon aatelisia ja korkeita miehiä, jotka eivät olleet tottuneet salaamaan ajatuksiansa eivätkä tahtoneet peittää, mitä Huss oli opettanut heille. Mikä tämä oppi oli, siitä Fritz ja minä emme koskaan voineet saada selkoa, koska äidin-äitimme, joka vastaa kaikkiin meidän muihin kysymyksiimme, ei milloinkaan tahtonut puhua sanaakaan tästä.
Mutta me emme ole vielä tavanneet ketään, joka on nähnyt kaikki nämät ihmeet, niin että Martin Luther ja äidin-äitimme ovat suurimmat matkustajat, mitä Fritz ja minä tunnemme. Martin syntyi Eislebenissä. Hänen äitinsä on porvarissukua. Kolme tämän veljistä asuu täällä Eisenachissa, ja täältä hän naitiin. Mutta Martin'in isä oli talonpoikainen mies.
Meidän äidin-äitimme puoliso pakeni Bömistä uskontonsa tähden; mutta minua aavistaa, ettei se ollut oikea uskonto, koska ei kukaan näytä mielellään puhuvan siitä; ja mitä Fritz ja minä tiedämme hänestä, on ainoastaan, mitä me olemme ajan kuluessa sattumalta kuulleet ja itseksemme sommitelleet yhteen.
Wittenbergissä Syyskuulla 1524. Tämän kuukauden kuluessa on meidän usein ollut syy kiittää Jumalaa, että rakastettu, heikko äidin-äitimme pääsi lepoon. Ajat näyttävät kovin melskeisiltä. T:ri Luther on suuresti huolissaan niistä. Kappale aikaa on täällä jo hoettu levottomasta mieli-alasta talonpojissa. Fritz kirjoitti siitä meille Thüringin metsästä.
Minä toivon, että Jumala teki toisen ihmetyön, kun maakreivi meni pois, ja muutti ruusut jälleen leiväksi. Minä arvaan, että hän teki niin, koska nälkääntynyt väki näyttää niin tyytyväiseltä. Mutta äidin-äitimme ei tiedä siitä. Ainoastaan tässä asiassa täti Ursula ei olisi, minun luullakseni, tehnyt niinkuin maakreivinna.
Te olette iso-tätini näköinen." Ja, kumma kyllä, äidin-äitimme näytti tulevan aivan hyvillensä, ja siitä asti he ovat olleet hartaat ystävät. Hän todella hallitsee meitä kaikkia eikä löydy ketään perheessämme, joka ei näytä katsovan hänen huomiotansa suosion osoitukseksi. Olisi hupaista tietää, tuntuisiko Fritzistä samalta!
Kristofer eikä St. Yrjö, vaan väärä-uskoiset Hussitit! Rakas äitini lausuu usein jonkun varoittavan sanan pojille, että nuot ajat olivat kovin pahoja ja ettei ihmisten nyt tarvitse viettää semmoista hurjaa elämää. Mutta teksti vaikuttaa syvemmältä lapsiin kuin kommentarit. Oman suurimman ilonsa saa äidin-äitimme yhä T:ri Lutherin kirjoituksista.