United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja arvelipa se Vatanenkin, että mene tiedä jos hänkin pyörähtäisi Antin mukaan...» Nyt alkoi ukko Hyväristäkin epäilyttää. Kun Huttunen sattui levähtämään, huomautti hän: »Kun et nyt vain valehtelisi vähän liikojakin sen Ihalaisen ja Vatasen niskaan!»
SALISBURY. Näin vanhan suoran tavan arvokkaat Ja tutut kasvot ihan rumistellaan, Ja, niinkuin laiva tuulen kääntyessä, Niin ajatuksetkin saa uuden suunnan, Miel' arkailee ja säpsähtelee, sairaaks Käy terve järki, totuus epäilyttää, Kun puvun saa noin uudenkuosisen.
Ainakin on hän ollut Porvoossa, mikäli minä ymmärrän. Epäilin minäkin alussa aivan kuin tekin, mutta sitten kun hän oli kuvannut minulle kaupungin ja kirkon aivan semmoisiksi kuin ne olivat täytyi minun uskoa. Yksi asia vaan epäilyttää. Mikä niin? kysyi Buddenbrock huomaavaisuudella, jommoista hän ei ollut tähän saakka osoittanut. Hän väitti että eversti Lagercrantz oli vangittu.
CASSIUS VANHEMPI: Minua epäilyttää vielä seuraava kohta: Jos me Tiituksen otamme hengiltä, täytyy meillä olla takaus, että te pretoriaanit, meidän liittolaisemme, ette petä meitä ja huuda uutta caesaria. Me tiedämme kaikki, että Tiituksen veli, nuori Domitianus, on teidän suosiossanne. AULUS CAECINA: Ha-ha, vai Domitianus! Hiljaa! Tuossa hän on. AULUS CAECINA: Caesar Domitianus?
Vai epäilyttää? puuttui Skutenhjelm puheeseen; ei, kyllä hän oli ihan tosissaan, siitä saatte olla varma! Kuule, Stiernhielm, toisti antikvaari, joka ottamalla sanotun jutun puheeksi tahtoi hänelle vähäisen kostaa, joko olet saanut pohdituksi, missä paratiisin paikka oli? Vastaa sinä toiseen kysymykseen, mahtoikohan paratiisissa olla riimukiviä? Riimukiviäkö? Ho hoo!
Kuningatar Kristiina, hovi, professorit ja kaikki ylioppilaat lienevät yksin suin nauraneet ja Terserus hämmästyneenä mykistynyt. Aivan varmaan... Mutta ettekö sitten usko Stiernhielmin tarkoittaneen totta? kysyi Skutenhjelm. Itse asiassa, sanoi Aadolf ja katsahti empivästi Stiernhielmiin, joka ääneti ja totisena viilteli sianlihaa, minä en tiedä mitä uskoa. Minua melkein epäilyttää...
Kotipihalle tultua hän viskasi sompasauvansa kuin ijäksi niistä luopuakseen ja potkaisi suksensa menemään niin, että toinen sinkosi seinää vasten kärkensä poikki. Lumessa yltäpäältä meni hän neiti Smarinin kammariin, jossa Miina oli. Mutta häntä nyt alkoi epäilyttää, että hän oli jotenkin erehtynyt. Ja hän ehti ajatella kymmeniä mahdollisuuksia.
Mut nähkääs, kuinka pian päivä mustuu. Tää luihu vihan isku epäilyttää. Jumala suokoon, että turhaa pelkään! Toweriin lähdetäänkö? Aika rientää. HASTINGS. Mukahan tulen. Tietäkääs, nuo herrat, Joist' äsken puhuitte, nyt pääsee päästään. STANLEY. Sais ennen kunnot miehet pitää päänsä, Kuin monet konnat käydä hattu päässä. No, joko mennään?
Mutta kun astuimme kadun poikki kotiimme, ilmoitin minä Gottfriedille, kuinka paljon nämät T:ri Lutherin sanat olivat liikuttaneet minua, ja kysyin, luuliko hän, että me maallisessa kutsumuksessamme emme ainoastaan tee työtämme jonkunlaisen välillisen luvan, vaan välittömän Jumalan, kutsumuksen johdosta, vastasi hän: "Minua, Elsa, epäilyttää, onko se kutsumus, joka saattaa ihmiset luopumaan kodistansa, Jumalalta ollenkaan; onko Hän tätä käskenyt taikka edes sallinut."
Miks'ei ole ennen harkittu asiaa, ennenkuin nuoret uhrit on viskattu vallankumouksen vyöryyn, taantumuksen Molokin kitaan?! Elmaa alkaa epäilyttää ja hänen kurkkuansa kuristaa.. Olisiko tässä yksityisten seikkailuhalu pelissä? Olisiko asema epäselvä? Olisivatko sotilaat ja nuoret vallankumoukselliset upseerit saatettu ansaan?!