United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Meidän perheessämme ovat ajatukset kuitenkin erilaiset. Meidän kallis, levoton äitimme ajattelee kovasti, mitä kaikista näistä tulee. Tosin on Fritzin toinen vankeus suuresti järkyttänyt hänen uskoansa munkkeihin; mutta aikakauden mullistava luonto pelottaa häntä.
"Sepä vasta hauskalta kuuluu", sanoi hän, kun tohtorin kertomus oli päättynyt. "Minä saan tilan haltuuni todellakin miellyttävissä olosuhteissa. Olen kyllä kuullut puhuttavan tuosta koirasta niin kauan kuin voin muistaa. Sitä tarua on meidän perheessämme usein kerrottu, mutta en ole koskaan tullut ottaneeksi sitä vakavalta kannalta.
En moiti vakuutustanne siitä, että tyttö maalaistyttönä on onnellisempi kuin jonkinlaisena jäsenenä meidän perheessämme; myönnän hyvin ymmärtäväni syyt siihen; mutta siitä huolimatta käsittänette, miten onneton hän olisi, jos hän alkuperänsä saisi tietää eikä silloin olisi senlaisessa asemassa, joka jotenkin tyydyttäisi hänen vaatimuksiansa."
Te olette iso-tätini näköinen." Ja, kumma kyllä, äidin-äitimme näytti tulevan aivan hyvillensä, ja siitä asti he ovat olleet hartaat ystävät. Hän todella hallitsee meitä kaikkia eikä löydy ketään perheessämme, joka ei näytä katsovan hänen huomiotansa suosion osoitukseksi. Olisi hupaista tietää, tuntuisiko Fritzistä samalta!
Siellä oli mitä suuremmoisimpia hyötymansikka-aloja, suuria ijänikuisia omenapuita, luumuja ja kirsikoita, joita me mielinmäärin saimme omiksi tarpeiksemme veroittaa saamatta nuhteita. Meidän perheessämme oli tullut tavaksi käydä joka sunnuntai, varsinkin kesäaikaan, vierailulla vanhan mummon luona Daalintehtaalla.
Ja nyt asuu Fritz, jolla on virka yliopistossa, vanhempain talossa Evan, Theklamme ja lastensa kanssa. Minä ajattelen välisti, että Theklan elämä on kaikkein onnellisin koko perheessämme.
Mitä tahansa ajattelettekin hänen vaatimuksistansa, kohteliaisuutta ja hyväntahtoisuutta olisi hänen kuitenkin pitänyt saada meidän perheessämme nauttia." Katariina rouvan katse synkistyi, ja ylpeällä ylevyydellä vastasi hän: "eipä pojan sopisi tuommoista puhetta äitiänsä kohtaan käyttää, mutta vielä vähemmin sopii Yrjö Boijen pitää tuommoisen nimettömän, halpasukuisen miehen puolta.
Vaimoni taas edusti perheessämme ajan, paikan ja numeroitten voimaa, niinpä hän nytkin oli selvillä kuukauden päivästä, muistuttaen minua lempeästi ajan olevan käsissä valmistaa kirjoitusta kesäkuun numeroon. "Olet oikeassa, ystäväni", sanoin, laskien vastahakoisesti kirjan kädestäni. "Mistä olikaan taas minun kirjoittaminen?"
Muutama vuosi sitten tuli tänne eräs heimolaisemme, Kaarle Lejonankar, nuori mies, joka on kasvanut meidän perheessämme, mutta sitten on muuttanut Ruotsiin. Nyt oli hän palausmatkalla sinne, pohjoista tietä, käytyänsä Pietarissa toimittamassa muutamien korkeampien vankien vaihtamista. Kulkeissansa ohitse poikkesi hän meille.
Heidän kummankin on käynyt niinkuin käy jokaisessa onnellisessa avioliitossa: he ovat jalostuttaneet toisiansa ja tunnustettu tosilause meidän perheessämme on, «että toinen ei olisi tullut siksi mitä hän on toisen avutta, mutta ei myöskään toinen toisen avutta siksi mikä on».