United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voi kun tämä sali näyttää nyt niin hauskalta! Ei ollenkaan hauskalta! ROUVA DANELL. Ei suinkaan se ollut neiti Aleksandra, jonka minä olin näkevinäni tuon kamarin ikkunasta. PALVELIJA. Neiti Aleksandra se oli. ROUVA DANELL. Eivätpä silmäni sittenkään valhetelleet. PALVELIJA. Ei ollut paitaa. ROUVA DANELL. Minä näin äsken pormestarinnan kaupungilla ostoksilla.
Minä olen tottunut elämään umpimielisten ihmisten joukossa, ja sen vuoksi te minusta tunnutte varsin hauskalta." "Olkootpa syyt mitkä hyvänsä toimintanne perustuksena, te kaikessa tapauksessa olette pelastanut henkeni", sanoin. "Minä olen suuressa kiitollisuuden velassa teille siitä."
On, on!... Enkös minä saa ajaa pitkää matkaa, paljoa edemmä kuin sinne, missä maantie menee piiloon ... ja höyrylaivallako kanssa? Niin, ja saat nähdä kaupungin. Ja saan nähdä kaupungin! Se kyllä tuntui hauskalta sekin, vaikka hän ei vielä oikein osannut kuvitella, minkälainen kaupunki olisi. Mutta ei hän sitä nyt joutanut ajattelemaan.
"Minä soisin, että olisimme yksinämme, oma Schireneni", lausui Alroy morsiamellensa. "Niin minäkin; ja kuitenkin tuntuu minusta hauskalta, kun näen koko Aasian Alroy'n jalkain juuressa." "Eikö aurinko koskaan laske! Anna minun leikitellä sinun kätesi kanssa." "Hiljaa! Katso, Miriam nauraa." "Rakastatko sinä minun sisartani, oma Schireneni?" "Sinun jälkeesi kaikkein enimmin."
Läksit jäähyväisiä jättämättä. ELLI. En tavannut sinua lähtöpuuhissa ollessani. Kylläpä katselin ylt'ympärilleni, mutta en nähnyt sinua. TAAVI. Miksi läksit? Eikö sinusta tanssiminen tuntunut hauskalta? ELLI. Enpä tiedä sanoa... Oliko sinulla siellä hauska? TAAVI. Oli kyllä niin kauan kuin sinä olit siellä, mutta ei lähdettyäsi enää... ELLI. Miks'ei sitte enää ollut hauska?
Mutta kun hänelle Tilda rahaa lupasi antaa, astui hän sisään. Riemulla otti hänet siellä vastaan räyhäävä nuorukaisjoukko. Kalle pantiin hurraata huutaen sohvaan, ja pian alkoivat tämän posket viinistä punottaa. Hänestä alkoi tuntua niin ihmeen kummalliselta, hauskalta. Hän lauloi ja tanssi naisten kanssa, jotka olivat juominkeihin osaa ottamassa.
Samanikäiset ihailivat häntä, mutta eihän tuntunut aina hauskalta olla pakotettu astumaan varjoon hänen tieltään ja näkemään, kuinka hän heti iski kiinni parhaaseen, missä vain sellainen oli tarjolla, ja piti sen omanaan.
Lieneekö Pernambucon näkeminen vaiko nuo pienet marakatti-pojat saattaneet pääni pyörälle sitä en tiedä, vaan hauskalta tuntui elämä ja unhottuneet olivat jo kirjat ja kirjanmerkit silloin kuin peräseinä yht'äkkiä katosi näkymättömiin, mihin lienee joutunutkaan.
Itsestä se kyllä hauskalta tuntuu, mutta syrjäinen ei siitä iloaan löydä. Mutta eikö teillä sitten enää koskaan iloisia päiviä ollutkaan? Olihan niitäkin. Hän hymyili katkerasti ja viittasi tuolin alle, jonne oli pullonsa pannut. Mutta en minä vielä heti juomaan ruvennut, kun talostani lähdin.
Vast'ikään hän on ostanut itselleen huvilan peninkulman päässä kaupungista. Hän sanoo sitä vanhuutensa lohdutukseksi, ja nimekseen se saa: «Ukon ruusu». Eikö se kuulu hauskalta? Annette P. on onneton tuiman kälynsä luona; hän ei valita, mutta katse, iho, koko hänen olemuksensa ilmaisevat elämään kyllästymistä. Meidän pitää vetää hänet luoksemme ja koettaa saada hänet onnellisemmaksi.