United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nähdessäni sinussa, ennen niin vakaassa miehessä, tuommoista kaksinaisuutta, joka on minusta niin vento vierasta, täytyy minun suuresti ihmetellä, kummastella, hämmästyä..." "

"Onhan minulla sekä kävelypuku että hattukin; on niin ikävää, että kuluttelet niin paljon rahaa tarpeetta, kun minä paljoa paremmin voisin tarvita jotakin muuta." "Kun voisit paremmin tarvita muuta!" toisteli Rolf. "Etkö ymmärrä, miten loukkaavaista minun on kuulla tuommoista. Sinä et hanki itsellesi, mitä tarvitset! Olenko koskaan kieltänyt sinulta mitään, koska noin puhut?"

Niin, jos tuommoista olette miettinyt eilen, niin siitä kyllä näkyy Ja mitä tässä puhunkaan. Saanko korini. Ingrid, istutaan tähän penkille niinkuin eilenkin. Yhtäkkiä Gabriel lyyhistyi vartaloltaan ja syvään huokaistuaan sanoi: En minä mitään miettinyt eilen. Menin kapakkaan. Niin.

Sinne tulee paljon väkeä, torviseptetti soittaa, ja me saamme oikein hauskaa. Tule nyt vaan! En minä tuommoista jöröä paljon kaipaa, se on vissi! KIRJURI. Niinkö, että sinä sitä ennen olet tehnyt? Ei, kyllä minä sinut nyt tunnen; kyllä sinut nyt tunnen perinpohjin. HELMI. Mutta mitä tämä on? Olenko sinua jollakulla tavalla loukannut, koska sinä ?

Papin kansliaan tuli aamun kuluessa ihmisiä toinen toisensa perästä. Maisteri toimitteli kaikenlaisia asioita, puhutteli kävijöitä, neuvoi toisia ja tuntui mielessään niin varmalta ja voimakkaalta. Eikä tehnyt tupakkaa mieli ollenkaan... Luulikohan tuo todellakin, ettei tuommoista kuin tupakanpolttoa voi jättää, milloin vain haluttaa! Ihmiset niin mielellään luulevat toisista samaa kuin itsestään.

Majesteetin luona, jossa selitin että minä, joka tänään olin Ruotsissa, mutta huomenna Tanskassa tai Venäjällä, olisin miesteni kanssa onnettomassa pulassa, jos minulla olisi tuommoista rahaa. Hetken aikaa mietittyänsä käski Kunink.

Siinä taitaisi vahinko tulla, syntyipä tuo milloin hyvänsä. Sydän ei taitanut kumminkaan olla aivan niin raaka kuin suu, koska vihan purkaus kääntyi toiseen. Mikä ne sinultakin silmät pimitti, ettet huomannut, vaikka olet kotona alituistaan? Se sama, mikä sinultakin, että kun ei osaa pelätäkään tuommoista, sanoi emäntä.

"Täti Beby Titcomb!" kertoi Kolibri, "niin hän on oikea pyhimys. Hän kaikki rahansa panee laupeudentöihin, ja myötäänsä hän käypi köyhiä ja sairaita tervehtimässä mutta, tytöt! minkä näköinen hän on! Kun ajattelen pukeakseni samanlaisiin kuin hän, niin todellakin uskallukseni masentuu. Onko tosiaankin tarpeellista käyttää tuommoista pukua ja tuommoista hattua, ettei olisi mailman-mielinen?"

"Kuulitteko, isä?" kysyi Martti loistavin silmin. "Kuulin, kuulin", sanoi Kirri hämmästyneenä. "Tuommoista ihmistä me tahdoimme miniäksemme ja pojallemme vaimoksi! Nyt hänen sydämensä tuli näköisälle. Nyt rupean huomaamaan, että tosiaankin siveys maksaa ihmisellä enemmän kuin raha-tuhannet.

Kaikilla on yltäkyllin, kaikki saavat kasvatuksen, kaikki ovat sivistyneet, kaikilla on työtä ja sitä tehdään yhteiseksi hyväksi. Ajattele kuinka iloista ja onnellista silloin olisi! Olisimmekohan vaan siksi eläneet näin pahasti, ettemme ennen ole keksineet tuommoista tulevaisuutta? Minusta vaikeus ei ole keksimisessä, vaan enemmän toteuttamisessa.