United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensi aikoina naimisiin jouduttuansa oli Niina hyvin innokkaasti ryhtynyt taloustoimiin, mutta hänelle, semmoisiin ihan tottumattomalle, oli sattunut koko joukko pieniä erehdyksiä. Lääkäri oli löytänyt hänet kyökistä, kokkikirja kädessä itkemästä, ja silloin päätti Rolf, että lapsi oli heti vapautettava semmoisista murheista.
Ukko otti hänet vastaan voimakkaalla kädenlyönnillä, mutta tuskin oli Aadolf ilmoittanut asiansa, kun hän pudistamistaan pudisteli harmaata päätään ja pyysi Aadolfia luopumaan moisista tuumista, sekä vakuutti ettei hän, Rolf, mistään hinnasta ojentaisi ainoatakaan sormeansa pelastaakseen kahta niin jumalatonta ja hirmuista olentoa kärsimästä hyvin ansaittua rangaistustaan.
Tuontuostakin kääntyivät kumminkin ajatukset isään ja äitiin. Rolf oli ollut kummankin sairasvuoteen vieressä, ja hänen uskoansa oli kauan lämmittänyt heistä lähtenyt valo. Rolfin isä oli sortunut äkkiä, niinkuin hän itsekin nyt oli sortuva. Häneltä oli jäänyt leski ja kuusi lasta ilman mitään varoja hänellä kyllä olisi ollut syytä nureksia kohtaloansa, joka tempasi hänet pois niin aikaisin.
Gånge Rolf, Normandian herttua . Rolf oli mahtava norjalainen viikingi, joka oli kauan taistellut Englannissa, ja oli niin suurikasvuinen, ett'ei mikään hevonen jaksanut kantaa häntä, vaan hän astuen kulki, missä liikkui; siitä hänen nimensäkin Gånge Rolf. Eräänä kesänä tullessaan Vikeniin ryösteli hän rannikkoa.
Hän ei enää voinut nähdä Rolfin muotoa, mutta kuuli kyllä hänen hengityksensä, joka oli säännötön ja vaivaloinen. Pari kertaa huoahti hän syvään. Sitte oli kaikki hiljaa; Niina oli vaipunut ajatuksiinsa ja lakannut kuuntelemasta, hän vaan tunsi, että Rolf nyt vasta nukkui oikein rauhallisesti, kun ei enää kuulunut tuota entistä läähättämistä.
Rolf oli jo edeltäkäsin hankkinut pienokaiselle imettäjän; että lapsella itsellään voisi olla voimaa ja kärsivällisyyttä täyttää äitinvelvollisuuksia, ei ollut koskaan johtunut hänelle mieleen.
Aadolf, joka kirjettä kirjoittaessaan jo oli tehnyt päätöksensä, nousi niinpian kuin kirje oli lähetetty, hevosen selkään ja ratsasti Signildsborgin tilusten rajalla asuvan vanhan sotamiehen luo, joka monivuotisella ahkeroimisella oli koonnut itselleen sievosen omaisuuden ja omisti vähäisen tilanosan. Rolf vanhuksella oli Aadolfin ikäinen poika.
"Niin se todellakin on, että sinä olet vähän rumentunut viime aikoina taikka et juuri rumentunut, vaan käynyt vähän kalveammaksi ja se on kummallista, mutta silmät nuo silmät, jotka aina olivat niin sydämmellisen kauniit ne ovat tulleet vähän himmeiksi eikö sinustakin näytä siltä, Rolf?"
ROLF JUTE.
Rolf ei voinut olla ajattelematta lapsuutensa kotia, jonka muistoa hän aina rakasti ja kunnioitti, vaikka siellä kyllä oli noudatettu ankaraa kuria.