Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Vasta sitte, kun Rolf jo seisoi hänen huoneensa kynnyksellä, johtui hänelle mieleen, että miehensä varmaankin pahastuisi, kun näkisi hänen lukevan juuri sitä kirjaa. Vaistomaisesti viskasi hän kirjan päälle käsityönsä ja oli tarkastelevinaan sitä. Rolf huomasi sen liikkeen, ja häntä pahoitti suuresti, että Niina voi käyttää noin halpamaista, koulutytön tapaista keinoa.
"Sinä et saa pahastua, Rolf, mutta kun viivyit niin kauan, kuuntelin minä ovelta, kuka siellä oli luonasi. Ja silloin kuulin jonkun naisen vuorotellen itkevän ja nauravan se kaikui niin kamalalta." Lääkäri muuttui vakavan näköiseksi. "Olenhan kieltänyt sinua tulemasta vierashuoneesen silloin, kun minun luonani on sairaita", sanoi hän.
Rolf vanhus oli levoton ja katui lupaustaan, vaan ei sanonut mitään. Aadolf tapasi hänet tallissa, missä hän ruokki hevosia ja laitteli lekkeitä kuntoon matkaa varten. Mutta laamannikin istuutui aamiaisen jälkeen kirjoituspöydän ääreen. Hän lähetti kaksi sanaa, toisen pastori Svenoniukselle ja toisen nimismies Askelinille, että he niinpian kuin suinkin saapuisivat Signildsborgiin.
"Sano herrallesi", vastasi Rolf herttuan lähettiläälle, "että hän tekee vastoin oikeutta; minä en vastusta hänen sotaansa kuningasta vastaan, jos hänellä on siihen syytä; mutta jos hän aikoo anastaa kuninkaalta valtakunnan, siihen minä en suostu."
Mies astui esiin, mutta ollen hänkin liian ylpeä kumartumaan alas nosti hän seisten jalan suullensa, josta kuningas tuolinensa kaatui kaikkien suureksi huviksi. Kuninkaan täytyi tyytyä kunnianosoitukseen, jonka oli saanut, ja hän sitä paitsi antoi tyttärensä Giselan Rolfille puolisoksi. Kohta sen jälkeen otti Rolf vastaan kasteen ja Robert-nimen.
Niina oli omituisen arka kaikessa, joka koski hänen omaa sisällistä tunne-elämäänsä, ja tämä arkuus, joka oli hänessä yhtä luonnollinen kuin lapsellisin suoravaisuus ja avomielisyys kaikissa pintapuolisissa asioissa, esti häntä kellenkään uskomasta tuota ainoaa arkatuntoisuuttaan. Eikä Rolf ollenkaan käsittänyt hänen mielentilaansa.
Seuraavana päivänä oli Rolf jälleen liikkeellä ja otti kotonaan vastaan sairaita, mutta ei voinut käydä kaupungilla heidän luonaan, kun hänen täytyi karttaa kaikkia rappuja.
Hän oli liian paljon yksinänsä olihan Rolf itse aina toimissaan eivätkä he juuri sanottavasti seurustelleet muiden ihmisten kanssa. Rolf ei mielellään lähtenyt pois illoin; hänelle karttui yhä enemmän sairaita, niin että lakkaamaton työ alkoi jo käydä vaivaksi, vaikka hän vielä oli paraassa ijässään.
"Näenhän sen, olethan ihan kalpea sinulla on sano, mikä sinulla on?" Samassa tapasi Rolfin sydäntaudin kohtaus, hänen muotonsa muuttui tuhkanharmaaksi ja hän vaipui tuolille, koettaen vetää henkeä hyvin syvään. Niina huudahti säikähtyen ja laskeutui polvilleen hänen viereensä. Rolf tahtoi sanoa jotakin; Niina kallistui häneen päin ja kuuli ainoastaan sanat "mene, mene!"
EBBA. Tahdon ... kaikki ne asiat tahdon tula, jotka koskevat armaan heimolaiseni kuolemaa! ANTEBO S. Niin kuulo siis Rolf Jute! Nyt tarvitsen ainoastaan sinun suostumukses saadakseni ikäni kaiken asua tässä suotuisassa, rauhallisessa asunnossa ja sinä et sitä minulta kiellä, rakas isäni! ANTERO S. Mitä puhutkaan? EBBA. Eikö täällä todella ole suotuista ja hupaista olla? Katso tuota alttaria!
Päivän Sana
Muut Etsivät