Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Rolf aikoi opettaa häntä oikein säännöllisesi kirjoittamaan menonsa kirjaan, jonka saisi joka kuukausi tarkastuttaa miehellänsä. Ja kun Niina sitte oikein osaisi kirjanpito-taidon, saattaisi hänelle ehkä uskoa suurempia summia yht'aikaa.
Rolf! Rolf! ROLF JUTE. Oi hetki autuaallinen! Samoin kuin auringon noustessa kesäiset sumupilvet haihtuvat, niin haihtuvat nyt menneiden vuosien ikävyys sekä tuska, ja sanomaton ilo ja suloisuus täyttävät kaiken rintani! Nojaudu, armahani, likemmäksi sydäntäni, oikein tunteakses, kuinka kovasti se sykkii! Ah! Ebbani! Nyt olet minun, minun ijankaikkisesti!
Suuri mielenliikutus vaikutti, että hänen oma päättävä hetkensä lähestyi, ja jo samana yönä oli hän pienen tytön äitinä. Jo oli kulunut kappale seuraavan päivän aamupuolta ja Niina yhä nukkui, nähtävästi ihan tietämättä, mikä suuri vahinko hänelle oli tapahtunut. Vihdoin avasi hän kumminkin silmänsä ja katseli etsiskellen ympäri huonetta. "Missä Rolf on?" kysyi hän.
Antakoon Jumala minulle anteeksi, jos yksinkertaisuudessani teen jotakin väärin. Sovittiin nyt, että Rolf seuraavana iltana ajaisi Inkerin mökille, ottaisi sen asujamet ja, mitä kapineita he tahtoivat mukaan otettavaksi, sekä mitä kiireimmin ja varovimmin ajaa karahuttaisi Tukholmaan.
Ei hänen uskonsakaan ollut kyllin riittävänä tukena tässä kohden. Turhaan johdatti hän mieleensä äitinsä, jonka oli nähnyt kuolevan kovissa tuskissa, mutta kumminkin täydellisen tyytyväisenä ja Jumalaa kiittäen ihan viimeiseen hetkeen asti Rolf ei voinut tyytyä niinkuin hän.
Hänellähän oli viheriä leninki mitenkä sen kanssa voisi käyttää sinistä hattua? Kyllähän Rolf oli tehnyt oikein hyvin, mutta olisipa hän kuitenkin voinut muistaa, että kävelyleninki oli viheriä. Iltapäivällä pistäytyi Rolf kaupungilla, ja kun he sitten istuivat iltasella, soitettiin tampurin ovella ja palvelustyttö toi taaskin tavarakäärön.
Oliko hän sitte todellakin niin itsekäs, ett'ei ollenkaan voisi olla muistamatta itseänsä ja olla onnellinen ainoastaan toisten ilosta. Kun lääkäri iltasella tuli hänen luoksensa makuuhuoneesen, oli hän nukkuvinaan mutta Rolf huomasi, että Niina itki, pää tyynyjen sisällä. Se kirveli Rolfin sydäntä. Miten onnistumaton oli koko tuo lapsijuhlan puuha!
"Johan minä sain kylliksi paljon lahjoja joulun-aattona", sanoi Niina vakavasti. "Niin, mutta eihän sinun pidä kuitenkaan jäädä ilman tämmöisenä päivänä", sanoi Rolf. "Pitäisikö sinun vaan seisoa ja katsoa valmista, kun muut availevat pikku kääröjänsä." Niissä sanoissa oli jotakin, joka loukkasi syvästi Niinaa.
ROLF JUTE. Ritarillisella sanallani ja pyhimmällä valallani vakuutan, että ryhdyin tähän Brigittan luostarin ryöstämistoimeen vapauttaakseni sinua siitä katkerasta tuskasta, jonka tämä sanoma olisi tuottanut sinulle: ..Ebba Suurpää! Otto Rudin käskystä olisivat julmat sotilaat kauheimrnalla tavalla murhanneet sinun vanhan, harmaapäisen isäsi!" EBBA. Voi! ROLF JUTE. Tuolla hän itse seisoo.
"Kuulepas, uusi leninkini ei ollenkaan sovi minulle", sanoi hän. "Minä en sitä enää ota ylleni, ennemmin olen tänä iltana kotona." "Mikä siinä sitte on vikana?" kysyi Rolf. "Olihan kangas kumminkin niin kaunista." "Niin, sepä se juuri on kiusallista. Leninki on erinomaisen kaunis mutta ei sovellu minulle." "Vaikka se on vaaleansininen, joka juuri on sinun värisi." "Niin, eikö totta?
Päivän Sana
Muut Etsivät