Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
ROLF JUTE. Ritarillisella sanallani ja pyhimmällä valallani vakuutan, että ryhdyin tähän Brigittan luostarin ryöstämistoimeen vapauttaakseni sinua siitä katkerasta tuskasta, jonka tämä sanoma olisi tuottanut sinulle: ..Ebba Suurpää! Otto Rudin käskystä olisivat julmat sotilaat kauheimrnalla tavalla murhanneet sinun vanhan, harmaapäisen isäsi!" EBBA. Voi! ROLF JUTE. Tuolla hän itse seisoo.
Vanha herra, joka juuri oli itse lordi Habberton, iski vihaisen, halveksivan silmäyksen kurjan näköiseen poikaansa. Vihdoin lausui hän: "Onko tämä poikani, hyvin kasvatettu viidenneljättä-vuotias mies, vai lapsellinen mielipuoliko, joka muuttaa harmaapäisen isänsä viimeiset vuodet surupäiviksi.
Prinssi meni kiertoportaita ylös, tornin huippuun, jossa nyt tapasi tuon salaoppisen korpin, erään vanhan, salamielisen, harmaapäisen linnun, höyhenet pörhöllään, kalvo toisessa silmässä, joka teki hänen katseensa tuijoittavaksi kuin kummituksen. Hän istui yhdellä jalalla, pää kallellaan, tarkoin katsellen toisella silmällään erästä mittaustieteellistä, lattialle piirustettua kuviota.
Toinen näistä, hoikka nuorukainen, hattu syvään hienoille kasvoille painettuna, kääntyi aina tuon tuostakin malttamattomasti ja kysyvästi katsellen rotevan, harmaapäisen kumppaninsa puoleen, joka vanhan palvelijan kunnioittavalla tuttavallisuudella joka kerta päätänsä pudistaen vastasi: Ei vielä! ei vielä!
Koska vierashuoneen akkunan yhä kestävä hiljaisuus vähän ajan perästä sai minut ajattelemaan, ettei tätini ollut siellä, nostin silmäni yllä olevan akkunan puoleen ja näin siinä punaposkisen, hauskan-muotoisen ja harmaapäisen gentlemanin, joka kummallisella tavalla ummisti toista silmäänsä, nyykäytti päätänsä minulle useampia kertoja, pudisti sitä yhtä usein, nauroi ja meni pois.
Ja pöydässä, jossa minut oli asetettu kahden vanhan, harmaapäisen kenraalin väliin, istui Tilling niin kaukana minusta, että minun oli mahdoton saada hänet ottamaan osaa siihen keskusteluun, jota meidän pöydän päässämme pidettiin. Lohdutin itseäni, ajatellen sitä hetkeä, jolloin jälleen palaisimme salonkiin.
Perintöruhtinaan pieni seitsen-vuotias poika on hurmaantunut tähän luonnon ihanuuteen. Siellä nähdäänkin hänen joka päivä kävelevän vanhan harmaapäisen opettajansa mukana. On lämmin aamu. Aurinko on niin korkealla, että se näkyy jo yli korkeitten puitten hovin päärappusille. Nuori ruhtinas on jo ennättänyt opettajineen luonnon helmaan.
Kuule miesi, ootko käynyt kautta keltavuoren, Ootko nähnyt rinteellänsä "harmaapäisen nuoren"? Monta iltaa istunut hän yöhönkin on siellä, Mistä tullut, nimensä mi, tuot'en kuullut vielä. Itse, kertoi; "Mökin vaimo olin ennen vainen; Mökki vietiin, nyt ma olen köyhä mierolainen, Vaimo olin, Luoja siunas kaksi pienokaista. Milloinkaan en enää löydä kumpaistakaan noista!
Seppeltä nyt Suomi sitoo, viettää päivän nousuaan, Harmaapäisen kunniata kaikkialla lauletaan. Seppelehet viheriöivät polvi polvelt' uudelleen, Niiksi Suomi kukat kylvää lapsiensa sydämeen. Seppelehet viheriöivät kunniaksi suuren työn, Kukkasia kylvetty on poistajalle unhoyön. Joudu sampo suvantohon, sammon sankar' eläköön! Suomen onnen kultapäivä paistakohon, yletköön!
»Kylläpä minua kummastuttaa kuullessani teidän näin puhuvan», virkkoi skotlantilainen punastuen vihasta. »Harmaapäisen miehen, semmoisen kuin teidän, pitäisi valita sopivampia leikkipuheen aiheita.
Päivän Sana
Muut Etsivät