United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli ilta ja sentähden lumi loisti ruusunpunaiselta niinkuin vastapuhjenneen orjantappuran kukan hennot lehdet. Taivas oli vaaleansininen muutamain hajapilvien kanssa, jotka kimeltelivät kuin hopea, ja lännessä liiteli kullan hohtavia pilviä. Luonto oli aseväreihinsä kaunistettu.
Ensi kerran pitkään aikaan olimme mekin somistaneet hiukan itseämme, varsinkin Lori, koreileva Lori, joka oli juuri samana päivänä saapunut Wienistä useita komeita pukuja mukanaan. Lillillä oli vaaleansininen puku, Rosalla vaaleanpunainen, ainoastaan minä, jonka mielestä sota-aika oli surun-aika, olin mustaan puettu.
Vaaleansininen taivas kaareutui yli sumun peittämän maan ja tyynen veden, kun laiva purjehti siihen salmeen, joka erottaa Sansibarin Afrikan mannermaasta. Näiden rantojen näkö on viehättävä jokaiselle, joka niitä ensi kerta näkee ja vielä enemmän sille, joka tervehtii niitä vanhoina tuttavinaan.
"Kuulepas, uusi leninkini ei ollenkaan sovi minulle", sanoi hän. "Minä en sitä enää ota ylleni, ennemmin olen tänä iltana kotona." "Mikä siinä sitte on vikana?" kysyi Rolf. "Olihan kangas kumminkin niin kaunista." "Niin, sepä se juuri on kiusallista. Leninki on erinomaisen kaunis mutta ei sovellu minulle." "Vaikka se on vaaleansininen, joka juuri on sinun värisi." "Niin, eikö totta?
Iirin yllä oli vaaleansininen puku, joka oli kotikutoisesta kankaasta tehty, ja päässä valkoinen leveälierinen hattu, joka sinisine silkkinauhoineen somistutti hänen yksinkertaista, sievää pukuansa. Pappilassa Selja odottaessaan Iiriä tavantakaa kurkisteli ulos ikkunasta.
Tuo pienoiskokoinen uimahuone valkoisine hiekkaan laskeutuvine portaineen, vaaleansininen venhe, joka kaarevan sulavana lepäsi omilla siloisilla teloillaan, ruispelto polkuineen, vatukko aidan varrella, tuo kukkaspuutarha pellon ja rakennuksen välillä ja etupäässä itse rakennus se oli kuin hienon naiskäden muodostelemaa.
Onhan punastuva ruusu kaunis, mutta yhtä kaunis on kultainen hedelmä, joka punertuu ja hehkuu taivaan auringon säteissä. Pehtoorinrouvan yllä oli eräänlainen vaaleansininen, pumpulikankainen nuttu, ja hän oli paljain päin. Kaksikymmenyhdeksän-vuotiaan suortuvat olivat yhtä runsaat ja hohtavat kuin kahdeksantoista ikäisen.
Heidän edessään seisova nuorukainen oli Vehkalahdelta ja Husulan talon nuorin poika. Vaaleansininen puku, valkoinen kauluri ja valkoinen töyhtö ilmaisivat, että hän kuului Karjalan rakuunoihin. Vaikka olikin nuori, tunnettiin hänet innokkaaksi laulunharrastajaksi. Isä oli nuorena kuollut, ja äiti koetti saada lapsellensa jotakin opetusta.
Jakoivat kaiketi tunnollisesti elämän myötä- ja vastoinkäymiset. Mutta aukealla Itämerellä oli nähtävänä viehättävä värisointu: valkoinen vaahto vaaleanvihreän aallon harjalla, taivas vaaleansininen, pilvet vaaleanpunaiset... Etukannella parveili siirtolaiskansa, miehet tarkastellen laivan taklausta tai oukaillen taivaanmerkkejä, naiset suorien hivuksiaan. Toiset olivat merisairaita.
Ensin sali, nurkkahuone, jossa oli harmahtavat, kultakukalliset tapeetit ja komeat, valkeaksi lakeeratut huonekalut Ludvig XV:nen mallia, joitten joukossa palissanderipiaano muodosti suuren, mustan paikan. Sitten Grenellen bulevardin puolella Reinen vaaleansininen huone, jossa oli amerikalaisesta kuusesta tehty pikku tytön huoneen kalusto.