United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Varsin kohteliasta!» «Pidä hyvänäsi! No, eräänä iltana törmäsivät hänen teensä ja minun romaanini yhteen; siitä tuli kauhea mellakka. Mutta minä lupasin sydämmessäni kerran vielä sovittaa molemmat riitaveljet. Katsos, käsikirjoitukseni sinä suvaitsit sanoa sitä «loruksi» lähetin eräälle hyvin valistuneelle miehelle, eräälle professorille, miehelle, jolla on erinomainen taideaisti ja arvostelukyky, jonka huomaa jo siitäkin että «loru» häntä miellytti ja hän mitä siitä sanot? maksoi sievosen summan saadaksensa pitää ja julaista sen.
Mutta lanka on kallista ja tytöt tuntuvat voivan hävittää sievosen omaisuuden tekeleihinsä, joista ei kuitenkaan ole vähintäkään hyötyä. Entäs Marjetta sitten! Kolme kertaa on hän pannut tohvelini vaatekaappiin, vaikka minä tahdon ne pitää kirjoituspöytäni alla. Vaimoni täytyy ruveta paremmin pitämään palvelijoita silmällä. Ihmeellistä, ettei hän näe, vaikka koko talo on nurin närin.
Sydänmaan lammikot ja notkot kasvoivat viljalta kaislaa ja heinää. Niitä karjomökin asukkaat keräilivät niin ahkerasti, että saivat sievosen karjan talven yli elätetyksi. Syksyllä oli täytynyt teurastaa muutamia lehmiä ja sitten talven pitkään vielä muutamia, kun lihan ja maidon turvissa oli eläminen. Pirtti oli pieni, mutta mahtuihan siihen kumminkin kahdeksan henkeä asustamaan.
Niin elää kihnutteli hän ja säästeli ja jättikin kaikkien suureksi hämmästykseksi jälkeensä sievosen, työllä ja suurella taloudellisella tarkkuudella kokoamansa säästöerän. Mutta minä jatkan matkakertomustani loppuun asti käännekohtaan ja päämäärään.
Aadolf, joka kirjettä kirjoittaessaan jo oli tehnyt päätöksensä, nousi niinpian kuin kirje oli lähetetty, hevosen selkään ja ratsasti Signildsborgin tilusten rajalla asuvan vanhan sotamiehen luo, joka monivuotisella ahkeroimisella oli koonnut itselleen sievosen omaisuuden ja omisti vähäisen tilanosan. Rolf vanhuksella oli Aadolfin ikäinen poika.
Olli oli vasta saanut sievosen viran, oli nuori mies, ei pahasti veloissakaan, mikäs oli hänen mennessä kihloihin ja naimisiin, kun tapasi sopivan toispuolisen, ja tottapa se nyt on onnensa tavannut. En olisi sitä huomannut syvemmin ajatellakaan, ellei minusta tuossa välissä olisi ollut jotain outoa, omituista.