United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun lääkäri ei ollut taipuvainen tyydyttämään hänen toiveitaan tällä alalla, kiihtyi siitä yhä hänen halunsa oppia tuntemaan, mistä asioista kaikki hänen tuttavansa puhelivat. Ja eräänä iltana, kun Rolf oli poissa jonkin sairaan luona, istui hän sohvan nurkassa, lukien lampun valossa "Madame Bovarya". Hän oli niin kiintynyt lukemiseensa, ett'ei hän huomannut Rolfin kotiin tuloa.
Tuontuostakin kääntyivät kumminkin ajatukset isään ja äitiin. Rolf oli ollut kummankin sairasvuoteen vieressä, ja hänen uskoansa oli kauan lämmittänyt heistä lähtenyt valo. Rolfin isä oli sortunut äkkiä, niinkuin hän itsekin nyt oli sortuva. Häneltä oli jäänyt leski ja kuusi lasta ilman mitään varoja hänellä kyllä olisi ollut syytä nureksia kohtaloansa, joka tempasi hänet pois niin aikaisin.
Kehoitettiin Rolfiakin tekemään samoin, mutta hän vastasi: "Totisesti minä en koskaan laskeudu polvilleni kenenkään eteen enkä koskaan suutele kenenkään jalkaa." Silloin sovittiin, että joku Rolfin miehistä sai tehdä tuon tempun päällikön sijasta. Kuningas istui valtaistuimellaan ottamassa vastaan alammaisuuden tunnustusta.
Hän luuli kuulleensa väärin, mutta Rolfin viittaus puhui selvemmin sanat: "mene pois. Sinun ei sovi tätä nähdä." Rolf supisi taas jotakin. "Konjakkia" oli Niina kuulevinansa. Hän juoksi pois ja toi lasillisen konjakkia, jonka hän heti joi. Veri alkoi jälleen palata kasvoihin ja hän hengitti muutamia kertoja hyvin syvään. Sitte sulki hän silmänsä, hymyili hiukan ja sanoi: "Jo se on ohitse."
Rolfin sydän alkoi heti sykkiä levottomasti, sillä hän ei sietänyt vähintäkään mielenliikutusta; hän nousi puoleksi. "Ei, ei, älä nyt tule levottomaksi, ei se mitään vaarallista ole. Minä vaan tahdoin sanoa, ett'et sinä tee oikein, kun et salli minun olla luonasi, vaikka olet sairas.
Oliko hän sitte todellakin niin itsekäs, ett'ei ollenkaan voisi olla muistamatta itseänsä ja olla onnellinen ainoastaan toisten ilosta. Kun lääkäri iltasella tuli hänen luoksensa makuuhuoneesen, oli hän nukkuvinaan mutta Rolf huomasi, että Niina itki, pää tyynyjen sisällä. Se kirveli Rolfin sydäntä. Miten onnistumaton oli koko tuo lapsijuhlan puuha!
"Oi, ei, ei, älä sano niin!" sanoi Niina, pyyhkien Rolfin käden seljällä kyyneleisiä silmiään sekä suudellen niitä. "Kyllä, kyllä", kuiskasi hän. "Se on meidän lyhytnäköisyyttämme, näetkös." Hän ummisti silmänsä ja makasi hiljaa, niin että Niina luuli hänen nukkuvan, mutta vähän ajan perästä liikahti hän vähäsen, veti pois kätensä ja tunnusteli suonensa tykkimistä. "Kuinka nyt voit?" kysyi
Ken näki Rolfin semmoisina hetkinä lavertelevan ja leikkivän vaimonsa kanssa, olisi häntä tuskin tuntenut samaksi vakavaksi, levolliseksi ja ystävälliseksi, vaikka vähän kylmäkiskoiseksi lääkäriksi, joka katsoi sairaasensa niin ystävällisesti ja suoraan, vaikka kyllä hiukan tylyn-näköisesti. Hän oli hyvin suosittu lääkäri ja sairaat luottivat häneen ihan täydellisesti.
Hän olikin tähän asti lukenut erittäin vähän, siliä hänen tyttönä ollessaan oli Ava-täti aina valikoinut hänelle kirjat ja antanut luettavaksi opettavaisia romaaneja, jotka saivat hänet hirveästi haukottelemaan, ja kun hän joutui naimisiin, oli taas kaikki hänen lukemisensa Rolfin tarkastuksen alaisena, eikä Rolf voinut kärsiä ajatusta, että Niinan mieli saisi turmeltua uudenaikaisesta kirjallisuudesta, jota hän itsekin hyvin vähän tunsi, kun hänellä ei ollut aikaa tuhlata kaunokirjallisuuteen, vaan jota hän kumminkin hyvin ankarasti tuomitsi.
Aadolf ja Eerikki, se oli Rolfin pojan nimi, päättivät yhdessä oppijakson koulussa ja kimnaasissa ja tulivat samalla kertaa yliopistoon, jossa Eerikki ennenpitkää päätti jumaluusopilliset opintonsa ja vihittiin papiksi. Nyt oli hän pappina Tukholmassa, jossa hän oli tunnettu hengellisenä puhujana ja varsinkin käytännöllisenä kristittynä ja köyhäin ystävänä.