United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kuin tulisen salaman iskemänä Mirjam lyyhistyi äkkiä polvilleen, pannen kätensä ristiin rinnalleen ja kumartaen syvälle kauniin päänsä. Hän vaipui kasteenpainaman kukan tavoin maahan Totilan jalkojen juureen. Tämä peräytyi hämmästyneenä. Mutta silmänräpäyksen perästä tyttö oli taas ylhäällä. "Anteeksi, ruusu vain putosi jalkoihisi."
Niin, jos tuommoista olette miettinyt eilen, niin siitä kyllä näkyy Ja mitä tässä puhunkaan. Saanko korini. Ingrid, istutaan tähän penkille niinkuin eilenkin. Yhtäkkiä Gabriel lyyhistyi vartaloltaan ja syvään huokaistuaan sanoi: En minä mitään miettinyt eilen. Menin kapakkaan. Niin.
Siellä he istuivat neljään henkeen kaiket päivät häyryävien puupahkojen ääressä. Jos Venetsiassa rupeaa keväällä satamaan, tulee vettä kuin muinoin Noan aikoina. Keskustelu sammui samalla kuin valkeakin. Vanha muori yski, pikku Maria paleli ja yski. Tyttö näytti rääkätyltä linnulta, joka lyyhistyi kasaan. Kasvot kävivät jälleen kellankalpeiksi, silmät raukeiksi.
Se, jonka kuulit itkevän siellä. Marja purskahti itkuun, lyyhistyi Juhan eteen lattialle, josta Juhan täytyi nostaa hänet penkille, ja siihen retkahti. Elähän nyt ... hyvänen aika. Juha piti toisella kädellään Marjaa kädestä, toisella painoi kömpelösti häntä hytkivään selkään, heltyen, sulaen, taistellen sääliään ja liikutustaan vastaan.
Ja kun hän siinä istui, ja hänen katseensa, täynnä raskasta, hänen piirteissään niin vierasta surumielisyyttä, ensi kerran vaipui häneen itseensä ja näki hänen omaan elämäänsä, kun hän siinä ikäänkuin lyyhistyi kokoon murtuneen sydämen tunnossa, valui hänen ylitseen vähitellen omituinen, suloinen hiljaisuus, tunne Jumalan läsnäolosta, Jumalan kurittavasta, ohjaavasta rakkaudenkädestä, valtavampana kuin koskaan ennen.
Toisilta naisilta loppui tarmo ja tahto ja voima lyyhistyi luttuun kun märkä rukkanen. Mutta leskellä kasvoi nyt voima ja päättäväisyys vaaran ja vastustuksen takia ja hän otti komannon käsiinsä. Hermostunut herra lähetettiin komantosillalle, vaan hän palasi yhtä huonolla menestyksellä. Tuli sitten ylioppilaan vuoro.
Chilon kalpeni, Vinitiuksen kauniissa kasvoissa oli sellainen kylmä päättäväisyys, ettei Chilon hetkeäkään uskaltanut toivoa luvatun palkinnon olevan vain julmaa leikkiä. Kiireesti hän siis heittäytyi polvilleen, lyyhistyi maahan ja rupesi tuskallisesti vaikeroimaan: "Kuinka, oi Persian kuningas? Miksi?... Sinä armon pyramiidi ja lempeyden kolossi kuinka?
Hänen katseensa oli avoin mutta samalla ankara ja käskevä: sen edessä ikäänkuin lyyhistyi kokoon ja tunsi oman vähäpätöisyytensä. Hänen äänensä oli korkea, kirkas, miellyttävä ja kaikuva kuin hopeakello. Hän oli henkilöitynyt majesteetillisuus.
Hän ei välittänyt enää peitellä kärsimystään, katse kävi jäykäksi ja tuijottavaksi, hän ikäänkuin lyyhistyi kokoon ja niin syvän tuskallinen ilme, kuin ei hän enää koskaan jaksaisi hymyillä, astui ylimielisen piirteen sijalle, joka hänellä ennen oli ollut suun ympärillä.
Tämän maineen hän oli aivan syyttömästi saanut. Aivan kuin alkuperäinen Barbox olisi käynyt pitkäkseen konttorin lattialle, tuottanut nukkuvan nuoren Jacksonin sinne ja näin vaihtanut hänen kanssaan sekä sielun että ruumiin. Hän lyyhistyi kokoon Barboxin muodon sisään eikä enää kohottanut päätänsä eikä sydäntänsä. Mutta viimein hän kuitenkin sai olossaan yhden suuren helpoituksen aikaan.