United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyyhkysesi ilmaisevat sinut", sanoi Arria kääntyen neitoon päin. Kaunis tyttö astui viimeiseltä portaalta varovaisesti, ettei pelästyttäisi lintuja. Ilta-aurinko valaisi oliivin lehtien lomitse hänen kirsikanpunaisia poskiaan. Kuva oli ihana. "Minä täällä olen, äiti!" sanoi Mirjam istuutuen. "Minulla on eräs pyyntö.
Saulus tempasi hänen toisen kalvoimensa, puristi sitä, kumartui eteenpäin ja katsoi ankarasti ja tutkivasti hänen silmiinsä. "Ei, Saulus, ei", kuiskasi Mirjam vielä arempana, "et saa suuttua ... minä en voinut muuta ... vaikkapa uhraisin sinun lempesi..." Viimeiset sanat tukehtuivat vapisevaan huokaukseen, ja hän kätki uudelleen kasvot käsiinsä. Saulus veti kiivaasti pois hänen kätensä.
Mirjam lopetti sitte vähitellen moitteensa, mutta muuttui sen sijaan kaihtivaksi ja kummalliseksi, ja Saulus näki usein kyyneleitä hänen silmissään, kun hän katsoi veljeään. Saulus ei ymmärtänyt häntä, eikä hän koettanut vaivatakkaan itseään käsittääkseen häntä.
Mirjam istui jälleen hänen jalkoihinsa kädet pantuina ristiin polviensa ympäri. "Minä tiedän, veljeni", alkoi hän tyyneesti, "että olen yksinkertainen, oppimaton vaimo, enkä voi väitellä kanssasi.
"Mutta minä poimin vielä hiukan kukkia", sanoi hän nousten ylös. Arria oli hetken ääneti. "Eikö merikreivi ole vielä täällä? Luulin kuulleeni hänen kirkkaan äänensä." Mirjam punastui hiukan. "Nämä eivät ole Totilalle", sanoi hän sitten levollisesti, "vaan hänelle". "Kenelle?" "Totilan morsiamelle. Näin hänet tänään ensi kerran. Hän on hyvin kaunis. Minä annan hänelle ruusuja."
Mirjam jäi yksin. Kauan aikaa hän seisoi liikkumattomana ja silmät ummessa samalla paikalla. Vihdoin hän pyyhkäisi käsillään ohimoitaan ja poskiaan ja avasi silmänsä. Huoneessa oli hiljaista. Avonaisesta akkunasta hiipivät sisään kuun ensimmäiset säteet. Ne leikkivät Totilan valkoisella vaipalla, joka oli heitetty tuolin selustalle. Mirjam riensi sen luo ja peitti vaipan helman kuumin suudelmin.
He unohtavat vihan ja rakkauden ja tuskan ja kaiken, mikä heidän sydämiään on maan päällä liikuttanut. "Olen hyvin usein rukoillut puolestasi, Mirjam. Herra armahtaa sinuakin ja vie sinut omiensa joukkoon." Mirjam pudisti hiljaa päätään. "Ei, Arria, silloin on ikuinen uni melkein parempi lohdutus. "Sillä kuinka voi sielu irtautua siitä, mikä on sen elämä?
"Kuinka kuuluu", hän kysyi hiljentäen ääntään, "tuo kohta elämästä kuoleman jälkeen, uskonkappaleesi? 'minä uskon pyhäin ihmisten " "Pyhäin ihmisten yhteyteen, ruumiin ylösnousemiseen ja iankaikkiseen elämään. "Kuinka olet tullut sitä ajatelleeksi?" "Keskellä elämää", virkkoi Mirjam, "olemme kuolemassa, sanoo Siionin laulaja. "Kuten me nyt. "Eikö joka päivä sada nuolia ja kiviä kaduille.
"Jospa pian palaisit, että saisin vielä kerran nähdä sinut tässä elämässä, ennenkuin täydellinen yö peittää silmäni. "Sillä tuolla ylhäällä taivaanvaltakunnassa sulautuu äidinrakkauskin ikuiseen Jumalan ja pyhimysten rakkauteen. "Tahtoisin vielä kerran syleillä häntä ja sivellä käsilläni hänen rakasta päätään. "Kuule minua, Mirjam! Minä toivon ja uskon varmasti: pian, pian saan minä hänet nähdä."
Ivallisesti kumartaen ja vihaisesti silmäten pikku juutalainen hiipi solakan gootin ohi, jonka täytyi kumartua päästäkseen torninvartijan huoneeseen. Mirjam tuli aivan hänen jäljessään. "Tuolla ovat puutarhurinvaatteesi", sanoi Mirjam kohottamalla pitkiä silmäripsiään, "ja tässä ikkunalla ovat kukat valmiiksi järjestettyinä. "Hän rakastaa valkoisia narsisseja, sanoit äskettäin.