United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hankkikaamme kotiimme esineitä, jotka kiinnittävät huomiota puoleensa, niin ystävämme unohtavat silmäillä huonekalujamme, sillä ihmiset eivät koskaan katsele huonekaluja, jos vain on muuta katsottavana.
Kun lapsi kasvaa vanhempien siskosten parissa, joutuu hän varsin sivulle, ja omien puuhainsa tähden unohtavat he, että lapsi löytyy heidän joukossa; sillä tavalla syntyy lapsessa ujous ja kykenemättömyys selittämään tunteensa, jotka usein saattavat olla sekä syvälliset että voimakkaat. Lapsi ei voi käyttää kieltä mielensä mukaan ja sen sanavarasto ei riitä sisällisien tunteiden selittämiseksi.
"Se on oikein, varsinkin koska Pomponia on sairaana. Auluksen sukulainen, Antistius, kertoi sen minulle. Sillaikaa tapahtuu täällä kaikkinaisia asioita ja ihmiset unohtavat teidät. Onnellisimmat ovat näihin aikoihin unohdetut. Olkoon Fortuna aurinkonanne talvella ja varjonanne kesällä!"
Ihmiset, jatkaa hän, ovat tehneet Kristuksen ruumiilliseksi uhriksi, joka sovittaa heidän törkeimmätkin syntinsä, jos kohta ovatkin paatumuksen tilassa. He halajavat kyllä vapahdusta, mutta eivät kuitenkaan kadu syntejänsä eivätkä myöskään harjota hyvettä. Anastaessansa maallisia etuja he unohtavat taivaan eikä pahe inhota heitä.
Miehet unohtavat syöntinsä, niin uteliaina he katselevat noita minun valmistuksiani. 'Behagas det, fröken? se on: saako olla, neitiseni? sanon minä ja tarjoan. Sinä hymyilet ja nyökäytät kiitokseksi, ja tietysti otat ja haukkaat.
"Tiedän kyllä, ettei isä hyväksy meitä", sanoi Maria, "ja hän keksii kaikista tehdä hauskoja juttuja. Eikö siis koskaan saisi hankkia itselleen uutta mattoa? Pitääkö vanha kuluttaa ihan repaleiksi ensin?" Sellainen on se ajatuksenkulku, jolla kaunis sukupuolemme aina itseään puolustelee. He unohtavat kaikki sivuseikat ja tuovat esiin alastoman tosiasian, käyttäen sitä aseena meitä vastaan.
He unohtavat vihan ja rakkauden ja tuskan ja kaiken, mikä heidän sydämiään on maan päällä liikuttanut. "Olen hyvin usein rukoillut puolestasi, Mirjam. Herra armahtaa sinuakin ja vie sinut omiensa joukkoon." Mirjam pudisti hiljaa päätään. "Ei, Arria, silloin on ikuinen uni melkein parempi lohdutus. "Sillä kuinka voi sielu irtautua siitä, mikä on sen elämä?
Mutta sano, eikö lähesty vihdoin aika, jona kolme sieluni ijankaikkisesti lemmittyä, jotka murhasin ja joita rakastan vielä helvetin tulessa, eikö, kysyn minä, koita aika, jona he unohtavat tehdyn työn ja muistelevat minua lempien vaan? Minä rakastan heitä; voimallisempa kiirastulen hellettä on lempeni heitä kohtaan, ja sentähden ei sammu etäisellä reunalla tähti.
Vakuutettuina siitä levittävät he siipensä, uskovat jo itsekin olevansa haukkoja, ilmojen aatelisia, ja alkavat loivissa kierroksissa vaakkua alas ystäväinsä luo, jotka ovat heitä ihastuksen ulinalla seuranneet, mutta unohtavat yht'äkkiä osansa, pyristävät pyrstöjään, räpyttävät siipiään, ovat vähällä kadottaa tasapainonsa ja pelastuvat viimein, koivet epätoivoisesti ojollaan, lähimpään aidanseipääseen.
Säät rajut, vinhat myrskyt, karjaspäät, Lietselät, umpiluodot, jotka piillen Salassa viatonta taikaa väijyy, Kuin kauneutta he tuntis, murhamielens' Unohtavat, ja ehjän' ohi kulkee Tuo jumalatar Desdemona. MONTANO. Ken se? CASSIO. Hän, josta puhuin, valtiaamme valtias, Jot' uljas Jago saattaa: tulollaan hän Ehdätti toivehemme viikon päivät.