United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
En yhtä purjett' eroittaa voi taivaan Ja meren välillä. MONTANO. Minusta tuuli Rajusti maalle puskee; noin ei koskaan Puistellut ole tornejamme myrsky. Merellä jos se näin on meuhannut, Niin mitkä tammikaaret pysyis koossa, Kun päälle hyökkää vuoret? Kuinka käynee?
EMILIA. Ja sinä juorullas sait murhan aikaan. OTHELLO. Se tott' on, herrat; älkää tuijotelko. GRATIANO. Kamala totuus! MONTANO. Teko hirmuinen! EMILIA. Konnuutta, konnuutta, oo, konnuutta! Ma mietin niin nyt huomaan: konnuutt' oi! Sit' oiti luulin; suru murhaan vie mun. Oo, konnuutta! Oo, konnuutta! JAGO. Oletko hullu? Kotiin oiti! Pois! EMILIA. Puhua minun suokaa, hyvät herrat.
Olette humalassa. CASSIO. Humalassa! Pois, sanon! Riennä, huuda kapinaa! Voi, hyvät herrat! Apua! Luutnantti! Montano! Herra! Avuksi, herrat! Kyll' on kelpo vahti! O, diavolo! Kaupunki On noussut! Herran tähden, luutnantti! Ikuisen saatte häpeän. OTHELLO. No, mitä? MONTANO. Ma verta vuodan: kuolinhaavan sain ma. Hän kuolkoon! OTHELLO. Seis, jos henki teille rakas! JAGO. Seis, luutnantti! Montano!
KAIKKI. Erinomaisen hyvin. CASSIO. Vai niin, sepä hyvä; älkää siis luulko, että olen päissäni. MONTANO. Nyt vallille ja vahdit asemilleen! JAGO. Tuon miehen tuossa näitte: sotur' on hän Ja kelpais vaikka Caesarinkin luona Komentajaks. Te näette miehen viat; Hyveisin ne on päiväntasoiss' aivan: Molemmat yhtä pitkät. Sääli hänt' on!
JAGO. Min' en, vaikka Kypron saisin. Rakastan Cassiota, kaikki annan Parantaakseni häntä. Vait! Mit' ääntä? CASSIO. Sa, roisto! Konna! MONTANO. Luutnantti, mik' on? CASSIO. Opettaa, lurjus, tehtäväni mulle! Ma moisen konnan vasupulloon pieksen. RODRIGO. Mua piekset? CASSIO. Mutisetko? MONTANO. Luutnantt', älkää! CASSIO. Antakaa mun mennä, Tai kalloon teitä isken. MONTANO. Mitä, mitä?
Meren rantaa pitkin Riveissä kansaa seisoo, huutain: "purje!" CASSIO. Mua toivon' uskottaa, ett' on se mauri. 2 YLIMYS. He tervehtivät höylist' ampumalla; Varmaankin ystäviä. CASSIO. Menkää, herra, Ja tuokaa tieto tulijasta. 2 YLIMYS. Kyllä. MONTANO. Luutnantti hyvä, onko naimisissa Tuo kenraalinne?
DESDEMONA. Mik' on? OTHELLO. Kaikk', armas, hyvin taas on. Tule maata! Montano, haavanne ma itse sidon. Kotihin hänet viekää. Tule, Desdemona; näin on sotilaan: Meluhun herää parhaast' unestaan. JAGO. Mitä, luutnantti, saitteko haavan? CASSIO. Sain ja parantumattoman. JAGO. Varjelkoon Jumala! CASSIO. Nimeni, nimeni, nimeni! Oi, nimeni olen menettänyt!
GRATIANO. Hän tiessään on, mut murhattuna vaimo. MONTANO. Sep' aika konna! Talteen miekka tuo, Sen maurilt otin juur'. Ovelle vahti! Hänt' ei saa päästää; ennen surmatkaa hän. Tuon konnan jälkeen lähden; hän on itse Pää-ilkiö! OTHELLO. En ole enää urho: Mult' ottaa miekan voipi poika-nulkki. Kun meni kunto, mitä kunniasta? Pois kaikki! EMILIA. Mitä tiesi laulus, rouva? Mua kuule! Kuulla voitko?
JAGO. On kuin onkin; helposti hän juo tanskalaisen kumoon; hänellä ei vielä ole hikikarpaloa otsalla, kun jo saksalainen on pöydän alla; ja hollantilainen se jo kukertuu, ennenkuin maljaa toistamiseen täytetään. CASSIO. Päällikkömme terveydeksi! MONTANO. Siihen, luutnantti, minä yhdyn ja vastaan maljaanne. JAGO. O, sitä ihanata Englantia!
Ma pelkään, ett' Othellon luotto häneen Saartanne haittaa, jos saa pahaan aikaan Tuo heikkous vallan. MONTANO. Juoko noin hän usein? JAGO. Se häll' on aina johdantona uneen; Hän kellon kahdest' ympärinsä valvois, Jos hiiva hänt' ei uneen tuutisi.