United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herran haltuun! RODRIGO. Hyvästi! JAGO. Että Cassio häntä lempii, Sen uskon; mutta hänkö Cassiota? Miks ei? Se luultavaa ja mahdollist' on! Othellolla vaikk' en ma häntä kärsi On luja, lempeä ja jalo luonto; Hän Desdemonalle, sen vakaast' uskon, On hyvä mies.
Poveni, paisu kantamuksestas, Se käärmeen kieltä on! JAGO. Mut malttukaahan! OTHELLO. Oi, verta, verta, verta! JAGO. He, tyyntykää; viel' ehkä muuttuu mieli. OTHELLO. Ei koskaan, Jago.
RODRIGO. Se ei ole ollenkaan hyvä, sanon sen vieläkin. Esittelen itse itseni Desdemonalle. Jos hän antaa mulle takaisin kalleuteni, niin heitän pyyteeni sikseen, katuen luvatonta tarjoustani; vaan jos ei, niin vaadin teitä tilille, olkaa varma siitä. JAGO. No, nytpä te vasta puhutte! RODRIGO. Niin, mutta en mitään, jota en vannoisi aikovani toimeen panna.
Hyvästi, orhin hirnu, torven toitto, Mielt' yllyttävät rummut, räikät pillit, Kuninkaallinen lippu, kaikki, kaikki Maineikkaan sodan prameus ja loisto! Ja tekin, kuolon hirmusuiset aseet, Elämän-herran jyryn matkijat, Hyvästi! Tehtyn' on Othellon työ. JAGO. Ma mitä kuulen! Herra hyvä,
Ken konna tään on tehnyt? CASSIO. Tuoss' on, luulen, Lähellä yksi, jok' ei pakoon päässyt. JAGO. Kavalat konnat! Avuksi tänne! RODRIGO. Auttakaa mua tässä! CASSIO. Siin' yks on. JAGO. Salamurhaaja! Sa konna! RODRIGO. Kirottu Jago! Verikoira! Oo, oo, oo! JAGO. Vai pimeässä ihmisiä murhaat! Miss' on ne verirosvot? Voi, kuin hiljaist' On kaikki kaupungissa! Murhaa! Murhaa! Mitk' aikeet teillä?
RODRIGO. Arvoisa Brabantio, Suorassa, puhtaass' aikehessa liikun. JAGO. Tuhat tulimmaista! Te, herra, olette niitä, jotka eivät Jumalata tahdo palvella, vaikka perkele käskis.
Me katselimme kaikki toisiimme, paitsi molemmat veljekset, jotka istuivat yhdessä eräässä huoneen pimeässä loukossa. Johto-päätös näkyi olevan välttämätön. John Jago oli kadonnut. Kalkki-uuni. Herra Meadowcroft alkoi ensin puhua. "Jonkun pitää hankkia selko Johnista", sanoi hän. "Ilman silmänräpäyksenkään viivytystä", lisäsi tytär. Ambrose astui äkkiä esiin pimeästä loukosta.
Tuota taittunutta niveltä teidän ja hänen puolisonsa välillä pyytäkää häntä lastoittamaan; ja kaiken omaisuuteni panen vaikka mitä vastaan vedolle, että tämä ystävyyden rikko kasvaa kokoon ja tulee lujemmaksi, kuin se ennen olikaan. CASSIO. Neuvonne on hyvä. JAGO. Vilpittömästä ystävyydestä ja rehellisestä hyväntahtoisuudesta vakuutan sen lähteneeksi.
JAGO. Ken musta on ja lisäks älyinen, Parikseen kyllä löytää valkoisen. DESDEMONA. Hullua hullumpaa vaan! EMILIA. Entä jos kaunis ja houkkamainen? JAGO. Ei kaunis ole koskaan houkkamainen: Näet, houkkanakin äidiks kelpaa nainen. DESDEMONA. Vanhoja tyhmiä loruja, jotka saattavat hupsuja olutkapakassa naurattaa. Kuinka viheliäinen lieneekään ylistyksesi naisesta, joka on ruma ja houkka?
RODRIGO. Olen, maarin, jo kuullut liiaksikin; sillä teidän sananne ja työnne eivät ole keskenään sukua. JAGO. Te soimaatte minua sangen syyttömästi. RODRIGO. Se on kirkasta totuutta. Olen kaiken omaisuuteni tuhlannut. Niistä kalleista kivistä, jotka multa saitte, Desdemonalle annettaviksi, olisi jo puolet voineet nunnankin pettää.